Annu Ahlström:
Quo vadimus – minne olemme menossa?

Galleria Rikhard | Rikhardinkadun kirjaston aula

avoinna Rikhardinkadun kirjaston aukioloaikoina

Taiteilija on tavattavissa Taiteiden yönä torstaina 14.8.2025 klo 17–19, lämpimästi tervetuloa!

Maalla kasvaneena luonnon säilyminen on minulle hyvin tärkeää, luontokato aiheuttaa surua, jota on vaikea ilmaista. Maalla keräsin keskikouluaikana 120 kasvia, kaikki prässättiin ja varustettiin paikkatiedoilla, latinalaisilla nimillä, jotka kaikki 120 myös opeteltiin… Paljon näistä on unohtunut, mutta katson surullisena tienpientareita, joista ovat lähes totaalisesti hävinneet kaikki entiset kukkivat kukat, kissankellot jne. jne.
    
Lapsuuteni kesämökin entiset hämäläispellot on isolta alueelta vallannut erittäin myrkyllinen vieraslaji, jopa 2–3 metrin korkuiseksi kasvava jättiputki, jonka polttavat kosketushaavat ovat jopa hengenvaarallisia. Kun veden äärellä emme halua käyttää myrkkyaineita niiden eliminoimiseksi, olemme veljeni kanssa useiden vuosien ajan peittäneet tuon isohkon alueen valoa läpäisemättömillä peitteillä, mutta joka kevät pilkistää uusia jättiputken alkuja – jopa maa-aineksen vaihtamista suositellaan tällaisissa tapauksissa!

Suomen järviä on myös pilattu aivan uskomattomia määriä tuolla "nerokkaalla" idealla ojittaa suot, jolloin saatiin vain melko huonosti kasvavaa suometsää, mutta tuhansia ellei miljoonia kilometrejä järviimme laskevia mutaojia, jotka ovat muuttaneet myös oman lapsuuteni kirkasvetisen järven yli polven ulottuvan ruskean soisen mutavellin valtaamaksi järveksi.

Ja Helsinki – päättäjien katseen sokaistuttua väen määrästä, joka haluaa muuttaa kaupunkiin, vaikka tilaa on paljon muuallakin, eikä Hesan ole mitenkään pakko muuttaa ja hävittää metsiköitä, jotka ovat terveydelle ja viihtyvyydelle ensiarvoisen tärkeitä – aivan liian tiiviillä rumalla uudisrakentamisella, jossa näet suoraan naapurin kotiin, mutta et näe leikkipihoja, et pikkumetsiköitä, et ehkä enää ihania jääkauden aikaisia kallioita, jotka ovat auringon paisteessa niin lämpimiä istuskella…

Viimeiseksi lauseeksi jääköön Malmin lentokenttä – se olisi Helsingille tärkeä pienkoneiden ja sähköisten koneiden laskeutumispaikkana, mutta jota päättäjät vuodesta toiseen yrittävät ahtaa asuinkäyttöön, vaikka alue on syvää suoaluetta, johon kaikki rakennukset tulevat uppoamaan tai kallistumaan.

"Peitämmekö silmämme emmekä halua nähdä" …


Annu Ahlström, taidemaalari
4.8.2025

Teokset Taidelainaamossa
Kuvataiteilijamatrikkeli