Emilia Pennanen :
Maastatullut ja veteensyntynyt (Petrichor) (Sali 2)

lupaus liukenee mereen, hänen kielensä suutelee häntä, ja sitten toista, ja lopulta itseään, unohtaen itsensä, sekoittuen itseensä 

ne puhuvat minulle, kunnes perhonen laskeutuu polvelle, kunnes aurinko polttaa jäljen maanpintaan, kunnes katoat tuhansien kilometrien päähän, kunnes tulet vastaan palaneena kuvana veden alla  

ilman kasvoja, käteesi piirrettynä, kosketat toista kättä 

kasvoni ovat taas vesisumun alla, sillä kosketin joskus sitä kättä, piirsin piirustuksien päälle, mutta en tämän uuden päälle 

kunnes minua-ei-enää-ole, samalla tavalla kuin sinua-ei-enää-ole 

Maastatullut ja veteensyntynyt (Petrichor) -näyttely pohjautuu kokemukseen paikasta, jonka sisällä sykkii kaksoisliekki. Kaksoisliekki (twin flame/mirror self) on myytti yhdestä sielusta, joka on jakautunut kahteen erilliseen kehoon. Alkuperäisen myytin mukaan ihmiset muodostuivat yhdestä kehosta, jolla oli kaksi päätä, neljä kättä, neljä jalkaa, kunnes Zeus jakoi heidät kahtia, jolloin kumpikin puolisko jäi vaeltamaan maapallolla etsien puuttuvaa osaansa.  

Kaksoisliekkien kohdatessa he näkevät toisissaan itsensä. Kuin peilikuvan, joka aluksi näyttäytyy täydellisenä, puuttuvana osana. Palaessaan rinnakkain kaksoisliekit paljastavat piilotettuja puolia toisistaan. Mutta ne eivät voi yhdistyä, sillä niiden todellinen olemus pitää ne aina erillään, kahdessa eri maailmassa, vedessä ja ilmassa. Kohtaamisen jälkeen kehot muuttavat muotoaan toisiksi aineiksi, vedeksi, kiviksi, kasveiksi, joista lopulta muodostuu ikoneita.  

Näyttely muodostuu monimateriaalisista valokuvaveistoksista, jossa maiseman näkeminen, paikan fyysinen ja emotionaalinen kokeminen muuttuu uudeksi paikaksi, eräänlaiseksi haavekuvaksi – tai sen vastakohdaksi. Teosten aistimellisuus pitää sisällään tunnelatauksen, joka johdattaa syvälle tunnemuistoihin ja haluun. Teosten valokuvavedokset toimivat porttina, jossa arkinen todellisuus liukenee ja alitajunnan painajainen saa muodon. 

Taiteilijan työskentelyä vuosina 2024–2026 ja teosten toteuttamista ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Väinö Tannerin säätiö ja RAMA-residenssi.  

Emilia Pennanen on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän työskentelee valokuvan, kirjoittamisen ja näyttelyinstallaatioden parissa. Häntä inspiroi amerikkalaisen runoilijan Emily Dickinsonin (1830-1886) runous, jota leimaa feminiinisen aistillisuuden ja luonnon välinen symboliikka. Hänen viimeaikaisessa työssä yhdistyvät maisemavalokuvan esittävyyden sekä pyhyyden ja feminiinisyyden teemat. Pennasen teoksia on hankittu Valtion taideteostoimikunnan kokoelmiin ja Suomen Taideyhdistyksen teosarpajaisiin (2025). Ana Anacleton kuratoima yksityisnäyttely Ligada à Terra e transportada pela Água on esillä Paços Galeriassa, Torres Vedrasissa, Portugalissa heinä–marraskuussa 2026. Pennanen oli osana Riikka Thitzin kuratoimaa Vesireitit-ryhmänäyttelyä Lappeenrannan taidemuseossa vuonna 2026. Pennanen on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta (2022) ja kuvataiteilijaksi Maryland Institute College of Art -taideakatemiasta (2014).  

Huom.! Aukioloajat: ti–to klo 12–18, pe–su klo 12–16 (näyttely päättyy lauantaina 19. syyskuuta)