Irma Tonteri:
VÄLIAIKAISESTI PYSYVÄÄ

Aika mielletään yleensä vuosina, vuodenajoilla tai kellolla määriteltävänä tasaisena virtana, jossa kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä. Ajan käsite on kuitenkin suhteellinen ja monella tavalla riippuvainen tilanteista, hetkistä ja erilaisista reunaehdoistaan. Subjektiivinen ja biologinen aika muuttuvat vanhenemisen myötä, ajan virta kiihdyttää menoaan eikä sitä voi olla huomaamatta. Nyt pysyvä onkin väliaikaista. 

Kaikki valmiiksi tulleet teokset yhtä hyvin kuin epäonnistuneet kokeilut, sivupolut ja sattumat, kertovat eletyistä hetkistä, kuluneesta ajasta. Aiemmin tehty johdattaa nykyisiin ratkaisuihin, mitään ei synny tyhjästä. Tätä näyttelyä varten olen purkanut monta vanhaa työtä alkutekijöihinsä käyttääkseni materiaalin uudelleen. Jokaiseen erään valmista materiaalia liittyy sen historia, työhön käytetty aika, ajatuksia, suunnitelmia, muistoja, tuntuma ja jopa oma tuoksunsa.   

Teokseni eivät ole tarinoita, vaikka ne kantavat visuaalisia viestejä katsojalle. Minulle tekijänä kiinnostukseni kohde on prosessissa, ei niinkään esityksessä. Ymmärrän olevani käsittelemässä enemmän asiaa kuin esineitä. En pyri saamaan valmiiksi pysyvää, vaan jätän työni avoimeksi niin, että muutos on mahdollista myöhemminkin.  

Näyttelyn keskeisin teos, taiteilijakirja Keskeneräisiä kuvia, on tehty osasta niitä paperien paloja, joita olen varastoinut laatikoissa ja siinä rasiassa, jonka kannessa lukee ”pieniä aarteita”. Näitä hukkapaloja käyttäessäni olen käsitellyt luopumisen, katoamisen ja jatkuvuuden teemaa vähentämällä samalla vuosikymmenten aikana kertynyttä teosmäärää ja materiaalia.  

Teosteni materiaali ja sisältö kertovat samasta; paperi on katoavaa, olomuodoltaan muuttuvaa, herkästi repeävää, palavaa – ja lopuksi maatuvaa. Kierrätys on ekologista ja teosteni materiaalina oleva paperi on helposti muuntuvaa.