HAA GALLERIA | Frida Moukulainen: Reflections (Sali 1) & Leda Vaneva: Contingent Space (Sali 2) 9.2.–4.3.2023
HAA Galleriassa on esillä kaksi näyttelyä: Frida Moukulaisen Reflections (Sali 1) ja Leda Vanevan Contingent Space (Sali 2) 9.2.–4.3.2023.
Tervetuloa näyttelyiden avajaisiin keskiviikkona 8.2. klo 17–19!
Kuva (vasemmalta oikealle): Frida Moukulainen ja Leda Vaneva (yksityiskohdat teoksista)
Frida Moukulainen: Reflections
Frida Moukulainen on Kankaanpään taidekoulusta valmistunut taiteilija, joka asuu ja työskentelee Kankaanpäässä Satakunnassa. Uusista maalauksista osa on maalattu alumiinilevylle ja osa koostuu kankaalle rakennetusta kollaasista ja piirustuksista sekä kangaspohjan päälle ruuvatusta pleksilevystä, johon Moukulainen maalaa edelleen öljyväriä käyttäen. Yhtenä uusimpien maalausten elementtinä voi pitää myös pleksistä aiheutuvia heijastuksia ja materiaalin tuntua, joka saa aiheissa esiintyvät puut, juuret ja muut kasvinosat näyttämään siltä kuin kaikki tapahtuisi veden alla, ja katsojan oman kuvan heijastus olisi osa outoja akvaariomaisia teoksia. Materiaalit ovat aina kiinnostaneet Moukulaista ja hän pitää pohjamateriaalia teostensa olennaisena osana, oli se sitten pleksi tai alumiini. Heijastukset, kiilto, utuisuus ja vesi elementtinä merkitsevät hänelle sisäistä maisemaa, herkkyyttä ja aistimuksia konkreettisen maailman tuolta puolen. Joskus synnyttäen kysymyksiä siitä, mikä kaikesta koetusta on eniten totta.
Reflections-näyttelyn töissä toistuvat kasviaiheet, oksat ja puut. Tyypillisesti näiden voi ajatella kuvaavan kasvua ja jonkin uuden syntymistä. Moukulainen on ollut näyttelytauolla ja pohtinut koko työn mielekkyyttä ja sitä, miten tarpeellista ylipäätään on toimia ammattilaisena.
“Enkö voisi vain maalata?
Vetäydyin näyttelytoiminnasta, mutta jatkoin maalaamista. Reflections-näyttelyssä on kyse myös tämän kaltaisesta prosessista, itsereflektoinnista ja sen punnitsemisesta, miten jatkan ja mikä on minulle tärkeintä. Taukoni aikana huomasin melko pian sen, että maalaaminen pysyy ja sitä kautta toteutuva luovuus on sisäsyntyistä. Siitä ei mielestäni pääse eroon.
Töihini alkoi ilmestyä juuria, oksia ja kokonaisia puita, kuin jokin olisi halunnut herätä henkiin. Koen teosteni sisällön kuvaavan juuri uudelleenrakentumista, vankempien oksien kasvattamista ja jonkin perimmäisen löytymistä.
Rakkaus maalaamiseen on ollut koetuksella, mutta se ei koskaan kuollut. Löysin sen, mikä alun perinkin oli minulle kaikista tärkeintä. Maalaaminen oli ensin ja vasta sitten päätin koostaa töistäni näyttelyn. Löysin jäljet, jotka alun perin johtivat minut taiteilijaksi.”