Galleria Katariinassa on esillä Kalle Turakka Purhosen näyttely Näkymätön ihminen 8.11.–1.12.2024. Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 7.11. klo 17–19!
Kuva: Kalle Turakka Purhonen – Märkä lumi (2023), akvarelli paperille, 61 x 55 cm
Kalle Turakka Purhonen: Näkymätön ihminen
”Näyttelyni Näkymätön ihminen koostuu paperille maalatuista luonto-aiheisista vesiväritöistä. Maalaan pääasiassa suoraan havainnosta, paikan päällä ja poissa työhuoneelta. Tapa on haastava, mutta miellyttävän vastaanpanemattomasti töihin puskeva. Ympäröivän maailman visuaaliset ilmiöt ja esineet ovat loputtoman vivahteikkaita. Ne muuttavat muotoaan sään, valon ja vuodenaikojen vaihtuessa. Aiheita ja mahdollisia rajauksia on loputtomasti.
Kuvataiteellisesta koulutuksestani vain osa keskittyi havainnon jäsentämiseen taulujen muotoon ja siitäkin vain hitunen toteutettiin vesiväreillä. Minulla ei siis ole vahvaa metodia millä kaapata aiheet haltuuni ja ajatus todellisuuden kopioimisesta kuulostaa mahtipontiselta. Koen, että työskentelyni on vuoropuhelua näkyvän maailman kanssa. Kun tarpeeksi kovaa kurkottaa jotain hankalasti tavoitettavaa kohti, tulee kiskoneeksi sisältään esiin jotain, mikä muuten olisi jäänyt piiloon.
Vesivärit ovat tähän hyvä väline. Pidän pehmeistä pensseleistä, jotka toistavat herkästi päättäväisyyden tai sen puutteen. Vesi, värit ja hohtavan valkoinen paperi ovat voimakkaita vipuvarsia, joilla voi toteuttaa jotain nopeasti tai rakentaa hitaasti. Minä kun en tiedä millainen olen, niin on hauskaa kun on työkalu jota voi käyttää monella tapaa.
Edellinen näyttelyni koostui kotikaupunkini Porvoon arkisista maisemista. Aikalaisaiheisiin tulee helposti erilaisia yhteiskunnallisia ja humoristisia tasoja ja töistä sai paljon nopeita palkintoja. Sen jälkeen halusin maalata jotain muuta ja otin aiheeksi luonnon. Luonnon käsitän tässä arkikielisessä merkityksessään jonain, missä ei välittömästi näy ihmisen jalanjälki. Se on maalauksen aiheena monesti käsitelty ja aloittelevan akvarellistin käsissä helposti kitschiksi kääntyvä. En ole avarien luonnonmaisemien ympäröimä, vaan luontoni sijoittui pääasiassa koirakävelyiltä tuttuihin pöheikköihin. Halusin katsella luontoa kuva-aiheena monimuotoisesti, mutta yllättävän usein päädyin maalaamaan puita. Ehkä ne hahmoina ovat ihmiselle samaistumisenkohteita. Yllättävän usein huomasin jäsentäväni näkemääni asetelmaksi, muotokuvaksi, interiööriksi tai maisemaksi. Halusin maalata myös ruohonjuuritason näkymiä, mutten kuitenkaan abstrahoituvia fragmentteja – joiden äärellä metsässä kyykkiminen on myös työlästä likinäköistyvälle keski-ikäiselle maisemamaalarille.
Näyttelyn otsikon Näkymätön ihminen on se näistä luontokuvista ulos rajattu ihminen. Minä maalarina, joka tuon luontoa esiin tottumusteni, uteliaisuuteni ja taitojeni mukaan.
Näyttelyn teokset ovat syntyneet kahden vuoden aikana ja työskentelyäni ovat tukeneet Koneen säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Porvoon kaupunki. Kiitos heille ja vielä erikseen Pauliinalle, joka on toiminut lukuisia kertoja apusilminä tämän näyttelyn töitä katseltaessa.”