Lämpimästi tervetuloa Malmitalon galleriaan Anu Perkkiön näyttelyn avajaisiin keskiviikkona 30.10. klo 17–19! Näyttely on esillä 31.–23.11.2024.
Kuva: Anu Perkkiö – Henkeen ja vereen (2024), kuivapastelli kartongille, 24x28cm
Anu Perkkiö: Tuli(ja)
Tuli(ja) viittaa näyttelyn pohjana toimineen virvatulen uskomukseen sekä saapuvaan henkilöön, esimerkiksi vastaantulijaan.
Kokonaisuus käsittelee yksilön ja yhteisön kokemuksia universaalien uskomusten kautta. Teokset leikittelevät erilaisilla hahmoilla ja olennoilla, jotka ilmestyvät monitasoisesti maalauksiin ja piirustuksiin.
Virvatuli, eli aarnivalkea, on kuvailtu himmeänä leijuvana valoilmiönä (Kotimaisten kielten keskus, n.d.). Sitä on havaittu erityisesti vesistöjen, soiden ja rämeiden läheisyydessä. Fysikaalinen selitys näille valoilmiöille liittyy suokaasuihin, joita syntyy eloperäisen aineksen hajotessa. (Ilmatieteen laitos, n.d.)
Kansanperinteessä virvatulen uskotaan johdattavan aarteen luokse tai vaihtoehtoisesti eksyttävän kulkijan. Monissa perinteissä aarteita vartioivat erilaiset henkiolennot; suomalaisessa kansanperinteessä näitä ovat muun muassa aarni ja kratti. (Tiitola, 2014)
Perkkiö nostaa esiin, kuinka kiehtovaa on ihmisten tapa luoda suullista perimätietoa uskomuksistaan ja kokemuksistaan, ja kuinka samankaltaisia kertomuksia löytyy eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi Japanissa on samankaltainen uskomus aarteen löytämisestä tai kadotuksesta, mutta aarnivalkean sijasta siihen liittyy palava yhdeksänhäntäinen kettu. Aarnivalkean ja yhdeksänhäntäisen ketun tavoin kuvien hahmot heijastavat ihmisten alitajuntaisia toiveita ja pelkoja.
Lähteet:
Ilmatieteenlaitos. (n.d.). Ilmakehä-ABC. Haettu 14.9.2024. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/ilmakeha-abc?term=Virvatuli
Kotimaisten kielten keskus. (n.d.). Kielitoimiston sanakirja. Haettu 22.9.2024. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/virvatuli
Tiitola. 2014. Suomalainen suolla – suon kulttuurisista ja symbolisista merkityksistä. Luontoliitto. Viitattu 22.9.2024.