Koivisto, Peura ja Valkeavuolle ovat Uudellamaalla toimivia kuvataiteilijoita, joita yhdistää teemojen kuuluminen, muistot ja paikkojen pohdinta. He lähestyvät teemoja omien henkilöhistorioidensa ja paikkasuhteidensa kautta. Paikkasuhteet sijoittuvat ympäri Suomea ja he ovat tottuneet vastaamaan tahoillaan: En ole mistään kotoisin. Toisinaan on helpompi lukita vastaus yhteen paikkaan, jotta kotiseutuidentiteetin määrittely onnistuu helpommin. He pohtivat kuulumisen kokemusta.

Mikä tekee paikasta kodin? Suomessa on useita paikalliskulttuureja, tapoja, ympäristöjä, luontoa. Eri reittejä kulkien näyttelyn taiteilijat ovat asettuneet pääkaupunkiseudulle. Muistot matkaavat mukana halusi sitä tai ei. Juurettomuuden kokemus voi myös siirtyä ylisukupolvisena kokemuksena sukuhistoriassa eteenpäin. Jatkuva muuttaminen voi vaikuttaa nykyhetken kokemuksiin ja kiinnittymiseen, muuttaminen jää ikään kuin päälle. Muuttamista ja paikan hakemista edesauttaa myös ulkopuolisuuden tunne. Jos on kaikkialla muualta tullut eikä pysty täysin tätä kautta kuulumaan, kiinnittyminenkin on haurasta. Muistot tulevat näyttelyyn omiin arkistoihin palaamalla, sanoja tutkimalla, karttakuvia hahmottaen ja paikkoihin matkustaen. Muistot tarvitsevat uudelleenkäsittelyn. Niistä on tehtävä tarinoita, joita kerromme itsellemme.

Outi Koivisto on syntynyt Oulussa, asunut kouluvuodet Iissä, muuttanut Oulun kautta Espooseen, sieltä Helsinkiin, Vantaalle ja jälleen Helsinkiin. Asunut hetken myös Yhdysvalloissa. Koivisto on asunut 18 eri asunnossa 41 vuoteen mennessä, 16 niistä on ollut ennen 30 vuoden ikää. Hän käsittelee teoksissaan kuulumista paikkasuhteiden ja fiktion kautta. Hän pohtii paikkaidentiteettiä nykyisessä kodissaan Helsingissä kuin lapsuuden kasvuympäristössä Iissä. Hän rakentaa paikkasuhteitaan Kalle Päätalon omaelämänkerrallisen Juuret Iijoen törmässä -kirjasarjan lukemisen avulla. Kirjat olivat läsnä lapsuuden kokemusmaailmassa, mutta hän ei ole lukenut yhtään kirjaa ennen vuotta 2023. Hän on nyt lukenut kaikki sarjan 26 osaa ja muodostaa näyttelyn teokset tästä lukemisen prosessista. Näyttelyssä sekoittuu henkilökohtaisuus, dokumentaatio, muistot, fiktio teoskokonaisuuksiksi.

Emma Peura on syntynyt Kauhavalla ja asunut Rovaniemellä, Hallissa, Santahaminassa, palannut Kauhavalle, muuttanut Alabamaan, palannut jälleen Kauhavalle, sieltä sitten Orivedelle, Imatralle, Jyväskylään, Müncheniin, ja takaisin Imatralle. Viimeiset yksitoista vuotta hän on asunut Helsingissä. Valtaosan kesistään hän on viettänyt Posiolla, Hautajärvellä ja Sallassa. Peura on asunut yhdeksässätoista eri asunnossa 35 vuoteen mennessä. Hän muuttaa kahdenteenkymmenenteen näyttelyn avajaisviikolla. Peura käsittelee teoksissaan juurettomuuden tunnetta ja lapsuuttaan hänelle merkityksellisen paikan, suvun kesämökin kautta. Hän on tehnyt taidetta yhteistyössä mökin läheisen suon kanssa sekä kerännyt luonnonmateriaaleja teoksiin mökin ympäristöstä.

Maria Valkeavuolle on syntynyt ja asunut varhaislapsuutensa Karstulassa, teini-ikänsä Nurmijärvellä, muuttanut Vantaalle, Helsinkiin ja taas Nurmijärvelle, ollut muutaman kuukauden ajan asunnoton ja asunut 39 ikävuoteen mennessä neljässätoista eri osoitteessa. Valkeavuolteen tulokulma näyttelyn teemoihin on vesi – sen rooli muistoissa ja sen monitasoiset merkitykset hänen omassa henkilöhistoriassaan. Video-, installaatio- ja ääniteokset sivuavat tavalla tai toisella vettä tai sen puuttumista.

Näyttelyssä on esillä paperipohjaisia teoksia, grafiikkaa, liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Tekijöitä yhdistää näyttelyn teemojen lisäksi paperin merkitys materiaalina, alustana ja sisältönä taideteokselle.

Näyttelyä on tukenut Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK, Suomen Kulttuurirahasto sekä Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto. Käsintehdyt paperit on valmistettu Helsingin Paperipajalla.