JUTTUSARJA ALKAA | Maapigmentit, myrkyt ja ilmaisun vapaus – kestävän kuvataiteen paradoksi | Eva Spoof

Helsingin Taiteilijaseuralle myönnettiin kesän 2022 alussa Ekokompassi-sertifikaatti, jonka myötä seura on sitoutunut huomioimaan toimintansa ympäristövaikutuksen, tekemään konkreettisia valintoja ympäristön hyväksi sekä kehittämään toimintaansa jatkuvasti entistä ympäristötietoisemmaksi. Suurena paikallisena toimijana seuralla on myös suuri vastuu jäsentensä, henkilökuntansa ja asiakkaidensa osallistamisessa tähän kaikessa toiminnassaan niin gallerioissa, Taidelainaamossa, kuvataidekoululla ja kurssikeskuksessa kuin hankkeissaan.

Kestävyyteen liittyvien kysymysten parissa työtään tekevät myös Helsingin Taiteilijaseuran jäsentaiteilijat, joista haastattelimme kahdeksaa. Kestävä kuvataide on monisyinen, ristiriitainenkin asia, ja siitä tämä juttusarja kertoo.

Teksti: Aura Jaakkola
Kuvat: Laura Kansanen-Stavale

Keraamiikkataiteilijan näkökulma:
Lähimateriaalilla eroon viherpesusta
Eva Spoof | UDUMBARA 

Keramiikkataiteilija Eva Spoof

Aivan Helsingin Kallion ytimessä Kaarlenkadulla erottuu katukuvasta mielenkiintoisen oloinen liiketila. Näyteikkunan veikeät saviveistokset kertovat, että jotakin luovaa on meneillään: täällä työskentelee keramiikkataiteilija Eva Spoof. Kävimme juttelemassa Evan kanssa ja kysymässä mitä ajatuksia ekologisuus ja kestävyys keramiikan kentällä hänessä herättää. 

“Ajatuksen viherpesusta! Keramiikan tekeminen ei ole ekologista. Monet perinteisesti keramiikassa käytetyt raaka-aineet ovat kaivoksista kotoisin, eikä edes tiedetä mistä.” 

Spoof toteaa, että paitsi keramiikassa, nykyään laajemminkin ongelmana on ylituotanto: tehdään tekemisen vuoksi, ja kaikkea tuotetaan liikaa. Hän uskoo, että vimmaisella tekemisellä puretaan omaa pahaa oloa. Keramiikkaa myös myydään liian halvalla tekemisen kustannuksiin nähden. 

Spoofin mukaan kaikkea taidekeramiikkaa ei tarvitse tehdä kivitavarasta ja polttaa korkeissa lämpötiloissa. Vaikka savi materiaalina on halpaa, on sen ekologinen jalanjälki suuri. Tähän ovat syynä korkeat lämpötilat ja puupoltot sekä raaka-aineet, jotka ovat paitsi haitallisia ympäristölle, niitä myös rahdataan ympäri maailmaa. 

Spoofin opiskellessa keramiikan saloja Suomen keraamisessa koulussa sekä Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ei suomalaista savea käytetty eikä arvostettu. Spoof itse on käyttänyt suomalaista savea vuodesta 2006 lähtien aloitettuaan kukkaruukkujen tekemisen. 

Käsintehtyä luksusta kantakaupungin ytimessä

UDUMBARA-studio Helsingin Kalliossa

UDUMBARA-studio Spoofilla on ollut vuodesta 1994 lähtien Kalliossa keskellä Helsinkiä. UDUMBARA-tuotteisiin lukeutuvat kukkaruukut, valaisimet, viherveistokset sekä muut veistokset. Tämän lisäksi studiolla järjestetään erilaisia kursseja ja retriittejä yksityishenkilöille ja yrityksille. 

Kaikki UDUMBARAn tuotteet valmistetaan käsin Someron Kultelan kylän Ojalan pelloilta saatavasta punasavesta. Materiaalin rouheus antaa astioille maanläheisen luonteen ja yksilöllisen ilmeen. Tuotteidensa raaka-ainevalinnalla Spoof haluaa korostaa kotimaisen villisaven arvoa. Valinta on eettinen, sillä materiaalin lähde on tunnettu, eikä se raaka-aineena vaadi monimutkaista prosessointia. Lisäksi se poltetaan aurinkoenergiasta saatavalla sähköllä matalassa lämpötilassa valmiiksi tuotteeksi. Spoof haluaa muistuttaa, että valmissavet ja -lasitteet ovat samat kaikille, mutta villisaven mahdollistama ilme on aina ainutlaatuinen. 

Spoof kutsuu tuotteitaan käsintehdyksi luksukseksi – ja luksuksen hän mieltää nimenomaan siten, että on ylellistä voida tehdä työkseen jotakin käsillään keskellä kaupunkia. Hän ei muutenkaan kavahda käyttää markkinoinnin kieltä, mikä on taiteen kentällä varsin poikkeuksellista. Spoofille käänteentekevää oli aikoinaan työskentely luksusvaatekaupassa Helsinki-Vantaan lehtoasemalla. Max Mara -myymälän vastuumyyjän työ opetti ammatinharjoittamista ja asiakaspalvelua sekä ymmärtämään käsityön todelliset kustannukset. 

Pysähtymistä ja paikallisuutta

UDUMBARAlla järjestetään myös mm. Mindful pottery -retiittejä, joissa yhdistyvät dreijaaminen ja meditaatio. Spoof haluaa tarjota asiakkailleen mahdollisuuden pysähtymiseen ja hetkessä elämiseen keskellä arjen kiireitä, käsillä tekemisen äärellä. 

Spoofin mukaan keramiikan kentällä on viime aikoina kiinnostuttu entistä enemmän lähituotannosta. Hän seuraakin suurella mielenkiinnolla alan tekijöitä, jotka pyrkivät aidosti uusiin, kestävämpiin ratkaisuihin. Esimerkkeinä hän mainitsee kuvataiteilija Katariina Guthwertin aloitteesta tehdyn Kainuun kaoliini -tapahtuman ja -näyttelyn. Keramiikka on Spoofin mukaan tällä hetkellä jopa trendikästä, ja paikallisuus ja yksilöllisyys ovat erityisen in. 

Taiteilijakollegoitaan Spoof kannustaa miettimään, mistä näiden käyttämä materiaali tulee. Hän kokee, että ekologinen ja eettinen ajattelu edistää myös luovuutta: mitä jos kaikkea savea ei poltettaisikaan eikä lasitetta käytettäisi? Keramiikassa hyödynnettävissä raaka-aineissa voisi niin ikään suosia ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Spoof toivoo – ja hänen käsityksensä mukaan näin myös tapahtuu – nykyisen taidekoulutuksen materiaalioppeineen huomioivan raaka-aineiden alkuperän ja ympäristöriskit enenevissä määrin. 

Tulevaisuudessa Spoofia kiinnostaa mahdollisuus tehdä esineitä ilman polttoa. Myös kompostoituvien esineiden tekeminen kiinnostaa. 

Lopuksi Eva Spoof muistuttaa, että vaikka ekologinen tekeminen on arvokasta jo itsessään, voi sen lisäksi toimia myös eettisesti kaikessa taiteen tekemisessä, ihmisoikeudet huomioiden ja raaka-aineiden alkuperän tiedostaen. Hän toivoo, että Heidi Hautalan jo pitkään ajama EU:n laajuinen yritysvastuulaki näkyy tietoisuutena ja tiedostamisena myös taiteilijoiden tuotannossa. 

Eva Spoofin verkkosivut
Eva Spoofin teokset Taidelainaamossa
UDUMBARA Helsingin YouTube-kanava

Somerolaista villisavea