Galleria Katariina

Tutkielmia muutoksesta
27.6.-15.7.2012

GALLERIA KATARIINA 27.6.–15.7.2012

GALLERIA RANTAKASARMI 28.6.–12.8.2012

Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttely Tutkielmia muutoksesta on osa Helene Schjerfbeck -juhlavuotta.

Yli sadasta hakijasta mukaan jurytettiin 28 taiteilijaa. Näyttelyjuryyn kuului Ateneumin taidemuseon intendentti ja Helene Schjerfbeck -näyttelyn kuraattori Leena Ahtola-Moorhouse.

Näyttely levittäytyy tänä vuonna sekä Galleria Rantakasarmiin, Suomenlinnaan, että Galleria Katariinaan, Helsingin keskustaan.

Schjerfbeckiin liittyy monenlaisia mielikuvia: ihminen, nainen, iloiset jäähyväiset, vanheneminen, kasvot, asetelmat, muotokuvat, tilat, värit, muutokset. Schjerfbeckin tuotannon eri aihelmia kiteyttävä on muutos: tuotannon muutos, värimaailman muutos, muodonmuutos, ihmisen elämän muutokset nuoruudesta vanhuuteen, naistaiteilijan roolin muutos ja suhde miestaiteilijan rooliin, vuodenaikojen muutos, yhteiskunnan muutos jne. Kaikista näkökulmista voidaan vetää linjoja nykypäivään. Teemaa käsitellään eri kuvataiteen tekniikoilla, painottuen maalaukseen.

Näyttelyn taiteilijat ovat Riikka Ahlfors (maalaus), Annu Ahlström (maalaus ja grafiikka), Tero Annanolli ja Jari Järnström (installaatio maalauksista), Asta Caplan (maalaus), Eija Hakkola (maalaus), Mikko Hallikainen (veistos ja maalaus), Merja Heino (maalaus), Anni Henriksson (piirros), Reetta Hiltunen (sekatekniikka), Maija Hopeavuori (maalaus), Sirpa Häkli (maalaus), Heidi Hänninen (videoinstallaatio), Teija Immonen (grafiikkainstallaatio), Minna Jatkola (maalaus), Heli Kurunsaari (maalaus), Erja Laakkonen (grafiikka), Tuija Markonsalo (sekatekniikka), KirsiMarja Metsähuone (valokuva), Salla Myllylä (animaatio), Nagashila (maalaus), Anna Nykyri (lyhytelokuva), Juha Okko (maalaus ja seinämaalaus), Laura Pohjonen (grafiikka), Anna Mari Räsänen (performanssi), Tuuli-Anna Viitanen (maalaus ja piiros), Terhi Ylimäinen (maalaus) ja Magdalena Åberg (maalaus).

Näyttelyn teokset löytyvät myyntikokoelmasta(tämän linkin takana) taiteilijoiden nimillä hakemalla.

Alla Tutkielmia muutoksesta -näyttelyn taiteilijoiden ajatuksia muutoksesta, Helene Schjerfbeckistä ja omista teoksistaan.

TUTKIELMIA MUUTOKSESTA
28 ajatusta muutoksesta, Helene Schjerfbeckistä ja näyttelyn taiteilijoiden omista teoksista

Riikka Ahlfors

Aiheenani on liike ja sen olemus, tilallisuus ja sen muutos. Koen maalaamisen fyysisenä tapahtumana, jonka haluan myös välittyvän katsojalle. Helene Schjerfbeckin värien käyttö ja maalausten kevyt olemus ovat innoittaneet ja opettaneet minua värien maailmaan jo nuoruuden oppivuosina. Nyt yritän ikuistaa hitusen ohi liitävästä hetkestä öljyvärimaalauksissani Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttelyssä 2012.

Annu Ahlström

Puupiirroksen kahdessa versiossa olen kokeillut muutosta samalla laatalla painaessa. Ensimmäinen versio on raikas ja valoisa, aurinkoinen, keveä, leijuva. Toisessa versiossa olen telannut lisää värikylläisyyttä ja siirtänyt painolaattaa muutaman millimetrin painaessani, jolloin vaikutelma on pehmeämpi, maalauksellisempi, syvempi, jopa hieman surrealistisempi ja surumielisempi. Ehkäpä yksinäisyydessä ja surumielisyydessä on jotain yhteistä Helene Schjerfbeckin kanssa. Maalauksessa Quo vadimus – minne menemme muutaman maavärin väriskaala tuo esille elämän muutokset.

Tero Annanolli ja Jari Järnström

Taitava viiva, tarkka väriharmonia ja hetkeen pysähtyvät lapsikuvaukset ovat ominaisuuksia, joita Annanolli arvostaa Helene Schjerfbeckin taiteessa. ”Näyttelykokonaisuuteen olen tuonut kuvia lapsen ja nuoren maailmasta. Maalausinstallaatio yhdessä Jari Järnströmin kanssa kuvaa elämän eri vaiheita. Lapsuuden kirkkaat, vahvat värit vaihtuvat aikuisuuden harmaaseen palettiin. Mutta kuten Schjerfbeckillä, harmaa korostaa ympärillään olevia puhtaita sävyjä; ne tarvitsevat toisiaan, jotta värin voima pääsisi esiin.”

Helene Schjerfbeck on ollut Järnströmille tärkeä taiteilija jo opiskeluajoista lähtien. ”Hänen myöhäisemmän kauden pelkistetty tyylinsä ja väriskaala ovat kiehtoneet minua pitkään. Schjerfbeckin tuotannossa on keskeisessä osassa ihminen ja erityisesti kasvot, nämä aiheet ovat myös minulle läheisiä. Maalausinstallaatiossa käytän varastosta löytämiäni ’hylättyjä’ maalauksia.” Maalausten elämää nähneet, kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta löydetyt kehykset välittävät mummon kammarin tunnelmaa. Helenekin asui pitkään vanhan äitinsä kanssa hyvinkääläisessä, pienessä huoneistossa.

Asta Caplan

Helene Schjerfbeckin vaikutus kokemukseeni maalaustaiteesta alkoi varhaisessa lapsuudessa. Teoksesta Tyttö hiekkakuopassa (1912) tulviva valo, herkkyys ja siihen sisältyvä intiimi aika ovat yhä seikkoja, jotka koen korvaamattomiksi omassa työskentelyssäni. Näyttelyn teema on hyvin osuva, sillä maalaus itsessään on teko, jota ajaa muutos. Maalauksen ajatus syntyy, kun jokin maailmankuvassa liikahtaa, suhteet muuttuvat ja värähtelevät. Jokainen muutos todellisuuden jäsennyksen järjestelmästä toiseen ja niiden sisällä tapahtuva intuitiivinen askellus on minulle taiteilijana seikkailu ja alati uuteen houkutteleva elementti.

Eija Hakkola

Helene Schjerfbeckin aikakaudella naisen toimiminen ammattitaiteilijana oli harvinaista. Helene kuitenkin sai arvostusta ja uskalsi tarttua myös miehille perinteisesti kuuluviin aiheisiin, kuten historiamaalaukseen. Vielä nykyäänkin puhutaan erikseen naistaiteilijoista. Onneksemme naisten ei enää odoteta keskittyvän heille sopiviin aiheisiin, mutta sukupuolella on yhä merkityksensä taiteessa. Ihailen Helene Schjerfbeckin teosten hengittävyyttä niiden synkkyydestä huolimatta. Tavoittelen omissa teoksissani hengittävyyttä ja tilaa. Teokseni Purppurataivas on syntynyt keväällä 2010 jolloin uuden ydinvoimalan rakentamisesta äänestettiin eduskunnassa. Aihe tuntui raskaalta, koska koin ettei hyviä vaihtoehtoja ollut olemassa. Toivon ettemme saisi aikaan ratkaisuja jotka tulevaisuudessa voivat olla kohtalokkaita luonnolle ja kaikelle elolliselle.

 

Mikko Hallikainen

Pukeudun Dianan ja Donatellon tavalla,
yrittäessäni salaa pyhimpään.
Kuoleman päiväsi herättää minussa
himoa sinuun.

28.5.2012 Raaseporissa

Merja Heino

Hidasta muutosta -sarja käsittelee kuvan sisäisen läsnä- ja poissaolon kysymyksiä sekä aikaa. Lähes mustavalkoinen väriskaala vaikuttaa etäännyttävästi ja siten korostaa maalausten tutkielmaluonnetta.

Maisemat kuvaavat tyhjää tilaa, jossa ei näy toimivaa subjektia – saman tapainen lähestymistapa on havaittavissa esimerkiksi Helene Scherfbeckin maalauksissa Ovi, Varjo muurilla ja Landskap med björkar.

Hidasta muutosta on maisema-aiheinen maalaussarja, joka jatkaa vuonna 2006 valmistunutta Déjà vu -sarjaani.

Anni Henriksson

Teosteni lähtökohtana on ihminen, usein omakuva ja henkilökuva. Etsin juuri oikeaa katsetta, tunnetta, valoa. Sisäinen muutos pakottaa raportoimaan tunnelman uudelleen ja uudelleen. Teoksissani kulkevat usein käsi kädessä arkiset hetket ja niiden takana muuttuvien elämäntilanteiden kasvukivut ja kriisit. Tuokiokuvat ovat heilahduksia huolettomuuden ja ahdistuksen välillä. Toivon yksityisten hetkien olevan puhuttelevia, muuta samanaikaisesti säilyttävän salaisuutensa.

Reetta Hiltunen

Helene Schjerfbeck on kiehtova taiteilija. Herkkien lapsi- ja naisaiheisten taulujen ja omakuvien sisään kätkeytyy puoleensavetävää salaperäisyyttä. Schjerfbeckin naisteemaa mukaillen Tutkielmia muutoksesta -näyttelyssä ovat mukana viimeaikaiset teokseni Wannabee ja Tagged. Niitä ovat inspiroineet 1800-luvun Fairy-maalaukset, joita taiteilijat maalasivat vastapainona arjen realiteeteille. Fantasiaan uppoutuvissa teoksissa välittyy päiväunelmia; mallinuket lentävät mittojen maailmassa ja yksi ehkä mahtuu silmäneulan läpi, sovituskopin verhosta räätälöityy mekko jne. Haaveilu on eräänlaista toivetta muutoksesta, olipa se sitten realistinen tai epärealistinen päämäärä.

Maija Hopeavuori

Maalaukseni Draco kuvaa muutosta valöörien kautta siirtyen vaaleanharmaasta yhä tummempaan, melkein mustaan, muiden värien ja yhteneväisen kuvion pysyessä samoina. Mocárabes-teoksessani käytin inspiraationi lähteenä Espanjan Alhambran maurilaisen linnakkeen kattoon veistettyjä stukkohenkisiä elementtejä, jotka tuovat mieleen tippukiviluolat. Aikojen saatossa kirkkaat värit katossa ja seinissä ovat haalistuneet. Maalauksessani halusin kuvata tätä tunnelmaa. Yellow Brick Lanessa keltaoranssi linja kulkee hopeanharmaasta siniseen liukuvalla taustalla. Teos on saanut nimensä Ihmemaa Ozin keltaiselta tiilitieltä, joka vie Smaragdikaupunkiin. Ihmemaassa kaikki on värikästä, kun taas todellisuus on harmaata. Lopulta eri maailmat sulautuvat toisiinsa, eikä muutos mielikuvituksesta todellisuuteen olekaan niin suuri.

Sirpa Häkli

El Greco, Rubens ja modernismi

Helene Schjerfbeckin taiteessa minulle merkittävimpiä ovat hänen modernistiset asetelmansa ja myöhäiset omakuvansa. Muodon selkeys, väritäplät, raaputetut pinnat ja hiilellä piirrettyjen viivojen esiin jättäminen tekevät hänen maalauksistaan fyysisiä dokumentteja. Schjerfbeckin teoksissa ilmenevä herkkyyden ja voiman tasapaino sekä hänen esimerkkinsä taidehistoriallisten teosten uusintamisesta toimivat peilinä myös omille tavoitteilleni. 2.6.2012

Heidi Hänninen

Last Winter on videoinstallaation/pienoismallin muotoinen toisinto urbaanista luontomaisemasta, jota pohjoisen horisontin takaa nouseva valo maalailee pitkän talven aikana täysin mielivaltaisesti – aivan kuten runsaalla, murretulla väripaletilla leikkivä ja useiden eri tyylilajien välimaastossa seikkaileva taiteilija. Tässä tutkielmassa voitaisiin keskittyä pelkkään maisemaan, mutta tälle taiteilijalle se ei riitä, vaan mukaan tarvitaan myös maisemassa toimiva ihminen. Asuin vuosina 2003–09 Rovaniemellä ja olen syvästi vaikuttunut pohjoisista kaupunkimaisemista. Kuvaan niitä teoksissani eri materiaaleja ja tekniikoita apuna käyttäen. Materiaaleista kenties rakkaimpia on rujo, mutta sensuellin harmaa betoni ja sen kanssa keveää vuoropuheluaan käyvä video, joka valon lailla saattaa hivellä toisen kovaa ja kylmää pintaa.

Teija Immonen

Rakennan muotokuvien sarjan käyttäen materiaalia, jota olen tehnyt 20 vuotta kestäneen taiteilijantyöni aikana. Kuvia yhdistävät taustat, joissa vaihtelee neljä minulle tärkeää maisemaa. Teos kasvaa isoksi kokonaisuudeksi hahmottaa naiseutta eri aikakausien, sukupolvien ja naisen oman elämänkaaren kautta.

Helsingissä 30.5.2012

Minna Jatkola

Lisää vois ja Tässä pois(sa) maalaukset ovat saaneet nimensä puolitoistavuotiaan tyttäreni yleisimmistä sanoista, joilla hän hahmottaa arkipäivän tapahtumia ja osallistuu yhteiseen toimintaan ympärillään. Näissä ilmaisuissa kiteytyy jotain olennaista myös siitä, miten maailmassa olemista voisi kuvata: toisaalta tulevaisuuteen suuntaavana uteliaisuutena ja kyltymättömyytenä ideoiden ja toiveiden seisovassa pöydässä, toisaalta kyvyttömyytenä tavoittaa ja elää todeksi jokainen läsnä oleva hetki menneen ja tulevan välissä.

Jokapäiväinen elämä täyttyy suoritteista ja yksityiskohdista, jotka auttavat navigoimaan eteenpäin, luovat turvallisuudentunnetta ja järjestävät epävarmaa tulevaisuutta käsitettävämpään muotoon. Maalauksissani kuvaan kokemuksia ja tunteita, joita tasapainottelu muuttuvassa, alati liikkeessä olevassa maailmassa minussa herättävät.

Heli Kurunsaari

Memento vivere on sarja kasvokuvia. Ne ovat kuvia muutoksesta, vaihtuvista hetkistä ja päivistä. Aloin tehdä omakuvia puolivahingossa, ilman suunnitelmaa. Niitä alkoi virrata kuin itsestään, ja annoin niiden tulla, vaikka aikomukseni oli työskennellä ihan eri aiheiden parissa. Haluan muistuttaa itseänikin huomaamaan, että elämä on vain tässä ja nyt, ja jokainen hetki on merkityksellinen. Tämä aika on meidän aikamme. Tylsässäkin päivässä piileksii mahdollisuuksien maailma. Tilanteet muuttuvat ja elämä vie eteenpäin. Kukaan ei ole vain yksi ja yhdenlainen, muuttumaton.

Erja Laakkonen

Maatuvat lehdet

Olen kuvannut pieniä yksityiskohtia syksyn lehdissä, kun ne kuihtuvat, haurastuvat, maatuvat.

Helene Schjerfbeck maalasi usein haikean surumielisiä asetelmia lakastuvista kukista ja nahistuvista hedelmistä. Samankaltaiseen lopun kauneuden tunnelmaan pyrin teoksessani.

Tuija Markonsalo

Olen toteuttanut Men´s World – sarjan teokset kollaaseina, muuttanut vanhat henkilökuvat anonyymeiksi ommellen ja maalaten, käyttäen tussia, lankoja ja helmiä. Töissäni olen pyrkinyt kuvaamaan miehen sielunmaisemaa, tunteita ja pahaa oloa ihmisen kuoren alla, Helene Schjerfbeckin omakuvien inspiroimana. Erityisesti ihailen Schjerfbeckin viimeisin elinvuosinaan maalaamien omakuvien voimakasta tunnelatausta. Taiteilijana ja ihmisenä Schjerfbeck oli oman tiensä kulkija, ehdoton, rohkea, voimakas ja herkkä yhtä aikaa. Hänen elämässään oli velvollisuuksia ja ristiriitoja joista huolimatta hän pyrki aina eteenpäin, seuraten omaa näkemystään. Keski-ikäisenä naistaiteilijana koen erityisen kiinnostavana ja kannustavana sen, että Schjerfbeckin vanhetessa hänen työnsä muuttuivat modernimmiksi. Tässäkin suhteessa hän on verraton ja inspiroiva esikuva, taiteilija joka nuortui vanhetessaan ja jätti jälkeensä täysin ajattoman tuotannon.

KirsiMarja Metsähuone

”The gesture is the portal through which each of us enters into the mystery of the other.”

(Robert D. Romanyshyn)

Conflicts In Inner Dialog sarjasta Ghosts of Gesture tutkii pysähtynyttä liikettä, kuvitteellisia muistoja ja identiteettien vaihtoa. Toimin performatiivisessa projektissa sekä kuvattavana että kuvaajana, pukeutuneena historiallisiin roolivaatteisiin. Olen kiinnostunut muutoksen tutkimisesta liikkeessä ja ajassa: toistosta, rytmistä, liikkeen muodon jäljittämisestä ja dokumentoinnista, liikkuvan kuvan ja pysähtyneen kuvan vertailusta sekä tunnetiloista ja niiden muutoksista, joita eleillä ja liikkeillä voidaan rekonstruoida ja välittää. Olen samalla kertaa sekä oma itseni että tuntematon toinen, tässä ajassa ja menneessä. Identiteetit menevät päällekkäin; käyn dialogia itseni ja ’vieraan’ toisen kanssa. Roolini peilaa vakiintuneita eleitä, joiden avulla sukupuolta kuvataan ja joiden varassa sukupuoli tunnistetaan ja tuotetaan.

Salla Myllylä

Heinäkuun aikana väritin kuviot puuväreillä takaisin -videoinstallaatio kuvaa ikkunaa, jossa on kuviolliset verhot. Valo leikkii verhoissa ja niiden liike muistuttaa hengitystä. Kirkasväriset kuviot haalistuvat vähitellen. Muutosta on vaikea huomata vaikka tietäisi sen tapahtuvan.

Nagashila

Valitsin teokset laajemmasta kuolemaa käsittelevästä akvarellisarjastani. Kuolema on muutos. Kuolema on totta! Ja kaikki elävät sen kanssa. Ymmärtääkseen elämää, ihmisen on hyvä lähestyä, käsitellä, kosketella kuoleman tosiasiaa, ja maalausten kontemplatiivinen ulottuvuus tarjoaa siihen yhden keinon. Kolme pientä kuolemaa –triptyykkiä voi lukea kahdella tavalla. Vasemmalta oikealle paneelien avainsanat ovat (epämääräinen) pelko, toivo, tuntematon, Keskipaneelin kautta herää ehkä aavistus kuoleman rajan takana olevasta… Maalaus on musta ja valkoinen, ehdoton. Teos ei selittele, ei arvuuttele, ei vihjaa . tuntemattoman suora kohtaaminen.

Anna Nykyri

Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet viime vuosina toistuvasti Pohjoismaita, erityisesti Suomea, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimenpiteiden näennäisyydestä. Tutkimusten mukaan suurin osa seksuaalisesta ja muusta, erityisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu lähisuhteissa, yksityisen piirissä. Viisi fragmenttia empatian luonteesta on dokumentaarinen lyhytelokuva empatian puutteesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa. Teos on osa Anna Nykyrin maisterin opinnäytettä Kuvataideakatemiaan. Tuotanto: Joonas Berghäll / Oktober Oy. Yhteistyössä: AVEK/Mediataide (Heidi Tikka), Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen keskustoimikunta, Kuvataideakatemia, Amnesty International ja UN Women.

Juha Okko

Kaatuminen-sarjani lähtökohtana oli joukko valokuvia tyttärestäni liikkeessä. Hän on kuvissa kahdeksan vanha. Kankaalla pääosassa on sisäänpäin kääntynyt, hiljainen mutta pyörryttävä liike. Lapsi on omassa maailmassaan, ulospäin mykkä. Seinään maalattu osa on maailma: ääniä, kuvia, esineitä, fyysistä todellisuutta. Ulkomaailmaa ei voi sulkea pois loputtomasti, vaan se on väistämättä läsnä.

Sschjerfbeckin maalausten henkilöt – erityisesti lapset – ovat paikalleen pysähtyneitä, ”hitaassa ajassa” eläviä. Mallit hyväksyvät katsottavaksi joutumisen. Heidän yksityinen maailmansa jää kuitenkin salatuksi. Salaisuus – maalarin ja mallin – on ydin.

Laura Pohjonen

Tutkielmia muutoksesta -aihetta olen miettinyt muutoksina naisen, miehen ja lapsen rooleissa. Olen ajatellut myös taiteilijoiden malleina toimineita henkilöitä. Keitä he ovat olleet esimerkiksi meille kaikille tutuissa taidehistorian teoksissa? Olen liittänyt Suomen taiteen historiasta tuttujen henkilökuvien (esim. Schjerfbeckin

Ompelija) riviin nykyajan henkilön, osaksi historian ketjua. Hyvässä seurassa, Mallit ja Miehen mitta muodostavat triptyykin; lasten, naisten ja miesten ketjut. Nykyajan henkilöiden malleinani ovat toimineet oman perheeni jäsenet.

Anna Mari Räsänen (Mari Rogers)

Runoperformanssi muutoksesta

Helene Schjerfbeckin taide on tuttua minulle erityisesti niiltä ajoilta kun kävin paljon Ateneumissa. Olin silloin nuori taiteilija ja etsin rauhaa ajatella maalaustaidetta. Kävelin usein saman reitin ja tulin Helene Schjerfbeckin kirjaimia sisältävän omakuvan ja toipilaan kohdalle, ennen kuin laskeuduin siluurikuvioiset portaat alas ja palasin raitiovaunulla kotiin. Taiteessa ja runoudessa ja elämässä on usein jotain melkein kuin kohtalon sanelemaa, johon sitten alistuu, tai tahtoo muutosta. Performanssiesityksessä muutos on ikään kuin käsillä. Voin käsitellä sitä maalauksen ja runojen kautta. Askel maalaustaiteesta runouteen on mahdollista, ja sen voin ottaa myös toisin päin. Omassa taiteessani on aina tärkeää myös paikka, tila, jossa itsekin olen. Se on salaisuus ja aina uusi mahdollisuus, jota taiteilija etsii. Mihin siitä kulkee missä nyt on? Muutoksen kysymys.

Tuuli-Anna Viitanen

Tehdä tila hiljaisuudelle/ tyhjyydelle. Tämä vaatii läsnäoloa sekä maalauksen luonteen; keskeneräisyyden hyväksymistä. Viimeinen sana jää aina sanomatta. Mutta ehkä se, minkä luulin olevan tyhjää onkin avointa.

Tomas Tranströmer kirjoittaa runossaan Vermeer näin:

”Kirkas taivas on asettunut nojalleen seinää vasten.
Se on kuin rukous tyhjälle.
Ja tyhjä kääntää kasvonsa meidän puoleemme
ja kuiskaa
”En minä ole tyhjä, olen avoin”.”

Suom. Caj Westerberg

Terhi Ylimäinen

Olen kuvannut ihmisiä, joiden elämäntarina piirtyy iholle tatuointien muodossa. Ajan patinoimista vahvoista viivoista, hennoista väripinnoista sekä haalistuneesta musteesta kykenee vuosirenkaiden tavoin laskemaan ajan kulun sekä lukemaan kantajansa ihoa kuin kirjaa.

Magdalena Åberg

Modernismi sulki renessanssin ikkunan. Maalaukseni on figuratiivista, mutta olen aina ollut kiinnostunut tasoista, litteydestä, ikkunoista joihin katsojan näkökulma kääntää niin sanotun ikkunan, tilan kuvassa, katsojaan päin.
Liikkuessamme kaupungilla meitä ympäröivät suljetut ikkunat. Emme näe sisään rakennuksiin vaan kohtaamme suljetut sälekaihtimet, ”blinds”, mainosikkunat ja mallinuket jotka kääntyvät anonyymisti, sokeasti tuijottaen meitä kohti. Helene Schjerfbeckin tuotannossa minua kiehtoo erityisesti miten hän käyttää aihettaan, omakuvaa, tutkimaan itse maalaamisen ja muodon mahdollisia kulkuja, tutkimaan miten sama aihe abstrahoituu eri tavalla. Kun katson omia ”blinds”-maalauksiani, huomaan itsessäni samankaltaista tapaa käyttää aihetta. Muun sisällön ohella ikkuna-aihe on Schjerfbeckin kasvojen tapaan avoin muodon tutkimiselle. Kuvan esittävän puolen ohella se myös abstrahoituu.