Galleria Rantakasarmi

Tomi Lauri, Robin Lindqvist, Kyösti Pärkinen – 20/20
19.9.-13.10.2019

 

 

Rolling in their sockets. In their sockets. Upwards, inwards, starting to see. Once produced and once carried by your own body and your borrowed suit. Your borrowed suit. In the private atmosphere of your borrowed suit interstellar gas clouds seemingly less dense than the guided force of will. Guided force of will. Kung Fu inside the head. Bright red, green and gold. Green and gold. And blue and white as electricity the size of a football, exhale. A football, exhale. Earth. Hoovering about a meter above my head as it would during showers. Inevitable destiny of tilting towers. Earth. Suppose you and your lungs could perform more than just one forced exhale, fans circulating air and water through silence. Water through silence. Air. Most of what you hear is sounds of bones and tissue conduction. In space you can hear yourself singing, similar to taking a shower inside Earth’s atmosphere. Earth’s atmosphere. To our human ears it would be a deadly form of healing. Eels know it, humans. For sure. Upwards, inwards, kind. Upwards, inwards, kind. The Chinese kind. Dragons of the Chinese kind. And eyes that survive the vacuum of space without a spacesuit. Without a spacesuit.

 

Pyörien kuopissaan. Kuopissaan. Ylöspäin, sisäänpäin, alkaen nähdä. Ruumiisi ja lainatun pukusi tuottama ja kuljettama. Lainatun pukusi. Lainatun pukusi yksityisessä ilmakehässä tähtienväliset kaasupilvet vaikuttavat vähemmän tiheiltä kuin mielen johdatettu voima. Mielen johdatettu voima. Kung fu pään sisällä. Kirkkaan punainen, vihreä ja kulta. Vihreä ja kulta. Sekä sininen ja valkoinen sähkönä ja jalkapallon koossa, uloshengitys. Jalkapallo, uloshengitys. Maa. Leijuen noin metrin korkeudella pääni yläpuolella kuten se suihkussa ollessani tekisi. Kallistuvien tornien väistämätön kohtalo. Maa. Jospa sinä ja keuhkosi kykenisivät enempään kuin vain yhteen pakotettuun uloshengitykseen, tuulettimet jotka kierrättävät ilmaa ja vettä yli hiljaisuuden. Vettä yli hiljaisuuden. Valtaosin se mitä kuulet on luiden ja kudosten kuljettamia ääniä. Avaruudessa voit kuulla itsesi laulavan tavalla joka vastaa sitä kuin olisit suihkussa maan ilmakehässä. Ihmisen korvillemme se olisi tappava eheytymisen muoto. Ankeriaat tietävät sen. Ihmiset varmasti. Ylöspäin, sisäänpäin tyyppiä. Kiinalaista tyyppiä. Lohikäärmeitä jotka ovat kiinalaista tyyppiä. Ja silmät jotka selviävät avaruuden tyhjiöstä ilman avaruuspukua. Ilman avaruuspukua.

 

I sina socklar, rullande. I sina socklar. Uppåt, inåt, börjar se. En gång skapad av din kropp och sedan uppburen av den kostym som du lånat. Den kostym som du lånat. Inom den intima sfär som utgörs av din lånade kostym rör sig interstellära gasmoln, till synes flyktigare än den vilja som är riktad. Den vilja som är riktad. Kung Fu inuti huvudet. Lysande rött, grönt och guld. Grönt och guld. Och blått och vitt som elektricitet i storleksordningen av en fotboll, andas ut. En fotboll, andas ut. Jorden. Svävande, ungefär en meter ovanför mitt huvud som i duschen. Lutande torns obevekliga öde. Jorden. Anta att dina lungor kunde prestera mer än endast en påtvingad utandning, fläktar som cirkulerar luft och vatten genom tystnad. Vatten genom tystnad. Luft. Det som hörs mest är skelett och vävnad som avger värme. I rymden hör du dig själv sjunga, som när du duschar i Jordens atmosfär. Jordens atmosfär. För våra mänskliga öron vore det som en dödlig form av läkande. Ålar känner till, människor. Med säkerhet. Uppåt, inåt, slag. Uppåt, inåt, slag. Kinesiskt slag. Drakar av kinesiskt slag. Och ögon som överlever rymdens vakuum utan rymddräkt. Utan rymddräkt.

 

Tack till / Kiitos:
Svenska Kulturfonden
Suomen Kulttuurirahasto
Taiteen Edistämiskeskus / Centret för Konstfrämjande