Galleria Katariina

Aki Turunen – Sateenkaari yöllä | Regnbåge på natten, maalauksia | målningar | Paintings
8.3.-26.3.2017

sateenkaarikirkaspysty

Aki Turunen, Sateenkaari yöllä, kirkas valo, 2015-2016, öljy kankaalle, 120 x 135 cm

Musta enkeli ja sateenkaari – paitsi käärmeet, jotka sihi-sihi-sihisevät. Jäkälä ja maaperä Italiassa – puuteria joskus muinoin. Tummat kuusivarjot, vihreys ja kokonainen kuolema! Kaikki sateenkaaren värit! Vertaan kuvia: vertauskuvia. Näin haalean kipsiseinän, jota vasten annoin käteni kulkea. Tuli kulku ja valoakin vähäsen. Aivan kuin olisin nähnyt 1930-luvun maalausten sävyt uudelleen.

  • Helsingissä maalauksiaan luova Aki Turunen (s. 1983) on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2011. Turunen on opiskellut myös Kööpenhaminan kuninkaallisessa taideakatemiassa. Hän on järjestänyt yksityisnäyttelyt Galleria Forum Boxissa 2013, Galleria Huudossa 2014 ja Kluuvin galleriassa 2015. Turusen teoksia on Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa. Turunen on Helsingin Taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

Näyttelyn kuvagalleriaan pääsee tästä >>>

Maalaus sateenkaaren päässä

Sateenkaari on luonnonilmiöistä värikkäimpiä, ja sen ihmeenomainen ilmestys on kiinnostanut tarinankertojia ja luonnontieteilijöitä tuhansien vuosien ajan. 1600-luvulla fyysikko Isaac Newton jakoi spektrin viiteen pääväriin, myöhemmin seitsemään. Tarkkaan katsoessaan ihmisellä on kuitenkin kyky erottaa sateenkaaren kirjosta useita satoja eri värejä. Silmissämme ne näyttävät jatkuvan tasaisesti ilman, että värisävyjen kesken syntyy teräviä rajoja.

Sateenkaaren lailla myös taiteilija antaa teoksissaan värit maailmalle. Todellisuudessa sateenkaarikaan ei ole taivaan väri-ilmiö vaan optinen ilmiö, tarkkailijan havaitsemaa vesipisaroiden sirottamaa auringonvaloa. Värit ovat siis katsojan silmässä: Aki Turusen maalauksissa ne ovat pehmein reunoin sävystä toiseen siirtyviä välivärejä – vihreää, turkoosia, violettia ja oranssia.

Värit ovat varmasti hämmästyttäneet jo muinaiset katsojat, sillä sateenkaari on synnyttänyt monenlaisia uskomuksia. Yhden arvelun mukaan sateenkaaren päähän on haudattu aarre. Toiset ovat havainneet sateenkaaressa käärmeen hahmon, joka toistuu myös Sateenkaari yöllä -näyttelyssä. Sekä käärmeen että sateenkaaren sulavasti kaartuvalla muodolla on taipumus yhdistää asioita, yhdistää kaksi ääripäätä toisiinsa – pää ja häntä, sama ja toinen, alku ja loppu. Sateenkaari on oikeasta katselukulmasta nähtynä ympyrä, ja monissa myyteissä alkukäärme on kiertynyt itse luomansa maailman ympärille sitä kannattelemaan. Kaaressa ja käärmeessä vastakohdat ovat samanaikaisesti erillään ja yhtä.

Raamatussa sateenkaari on merkki liitosta ihmisen ja Jumalan välillä. Myös enkeli, Turusen kuva-aiheista kolmas, on välittäjä taivaan ja maan kesken. Eri uskonnoissa ja myyttisissä kertomuksissa tavattavat enkelit ovat jo sumerilaisten ja Egyptin kulttuurista lähtien olleet luonteeltaan viestinviejiä tai lähettiläitä. Nykytermein niitä saatettaisiin kuvata jopa sanalla medium, joka tarkoittaa eri asioiden välillä olevaa, tilanteen mukaan määrittyvää tekijää. Enkeleillä ei ole omaa olemusta, vaan ne voivat olosuhteiden mukaan olla niin hyviä kuin pahojakin, arvoituksellisia tai lohduttavia; lohdun tuntua tuo varsinkin valoa hehkuva Helios. Ajasta ja paikasta riippumatta enkelit suojelevat, vartioivat ja ylistävät musiikilla, eurooppalaisessa taiteessa usein harpulla ja lyyralla.

Nyt, samoin kuin Kluuvin galleriassa vuonna 2015 pitämässään Kaikki käärmeistä -näyttelyssä, Aki Turusen käärmemaalauksia hallitsee ruskeanvihreä väri, jonka voi kuvitella Horros- ja Kosinta-teoksissa  kuuluvan kaikkien käärmeiden syntypaikkaan, maapallon alkuliejuun. Enkeliteosten kuusikoissa toistuva murrettu vihreys taas tuo mieleen 1930- ja 40-lukujen sisustusvärit sekä hapettuneen messingin metallinsävyn. Kuin sävellajit J. S. Bachin musiikissa synkkyys vaihtuu kuitenkin viitteellisesti maalattujen, näyn kaltaisten enkelihahmojen keveyteen ja sateenkaarten heleyteen maalausparissa Lux ja Lumen. Niissä jykevät öljymaalit kerrostuvat tavalla, joka vastaa useita päällekkäisiä melodioita sisältävän fuugan rakennetta. Monien värikerrosten väliin taiteilija on lisännyt vernissaa, joka eristää kerroksia toisistaan ja saa ne hohtamaan kirkkaammin. Syntyy vaikutelma chiaroscurosta, asteittaisista siirtymistä valosta hämärään ja takaisin. Etenkin barokkiajan maalaustaiteesta tuttu menetelmä saa Turusen teoksissa uuden, nykyajan synkkyyden ja valon vaihteluun sopivan tulkinnan.

Sateenkaari yöllä -näyttelyn teoksiin tiivistyy tuttua symboliikkaa. Jokaisessa maalauksessa se on kuitenkin uutta siinä missä käärmeiden kohtaaminen tai enkelin ilmestys sateenkaaren värjäämässä kuusimetsässä. Maiseman metafyysistä autiutta kumisevat teokset, esimerkiksi Hurmioituminen ja Sateenkaari päivällä, ovat näin verrattavissa maalarin työhön: mahdollisuuteen ottaa asioita vastaan ennakoimatta ja nähdä joka hetkessä uusi perspektiivi maailmaan. Katsoja voi aistia maalauksissa aistillisuutta jota myös taiteilija parhaimmillaan työssään kokee: maalin materiaalisuutta, herkuttelua pinnoilla ja sävyillä ja jopa eroottisesti latautuneita hetkiä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja ilman vaatimusta tarkkailla omaa minää. Maalauksen tehtävä on puolustaa tällaisia asioita – nautiskelua ja aisteja, maalarin epätavallista maailmankuvaa, jonka ytimessä on vapaus maalata. Tämä vapaus voi tuottaa esimerkiksi sateenkaaren yöllä, valon heijastuksen pimeään.

Martta Heikkilä

 

  • Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 26.3. klo 14–16. Tervetuloa!
  • Galleria Katariinan Studiossa 8.3.–26.3.2017 • Ilona Raipala – Olevaisia, olemattomia, grafiikkaa | grafik | Graphics

KutsuAkiTurunen