Taidelainaamossa on kaksi pientä yksityisnäyttelytilaa, joissa esitellään kuukausittain Helsingin Taiteilijaseuran jäsentaiteilijoiden teoksia. Pohjakerroksessa Taidelainaamossa sijaitsee yksityisnäyttelytila Arthur. Galleria Rikhard sijaitsee Rikhardinkadun kirjaston ensimmäisessä kerroksessa.
Näyttelyjen avajaiset ovat kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 17-18.30, tervetuloa!
| 2010 | Arthur | Galleria Rikhard |
| tammikuu | Elena Hopsu | Birgitta Wegelius |
helmikuu | Juha Holopainen | Maria Mughal |
| maaliskuu | Kaija Mustakallio | Anu Nirkko |
| huhtikuu | Teija Immonen | Eija Kylliäinen |
| toukokuu | Heli Kurunsaari | Juhani von Boehm |
| kesäkuu | Henriette Ahlgrén | Semra Türkmen |
| heinäkuu | Enni Kömmistö | Kalevi Liski |
| elokuu | Tapani Hyypiä | Salla Järvinen |
| syyskuu | Heli Hietala | Beata Joutsen |
| lokakuu | Merja Puuperä | Annukka Majamäki |
| marraskuu | Sebastian Lindberg | Niina Putkonen |
joulukuu | jouluripustus | Sirpa Häkli |
Syyskuu 2010
Syyskuussa näyttelytila Arthurissa on kuvataiteilija Heli Hietalan (s.1970) ja Galleria Rikhardissa taidegraafikko Joutsenen (s.1974) yksityisnäyttely.
Heli Hietala näyttelystään:
Maalaukseni muokkautuvat tunteiden ja ajatusten ristiaallokossa. Työskennellessäni maalausten parissa musiikki virittää sopivalle aaltopituudelle ja näiden maalausten tahdittajana on ollut tunnusmusiikki vanhasta ranskalaisesta eroottisesta elokuvasta Emmanuelle. Samalla ovat eläneet muistot menneisyyden kukkien kukinnoista, rakkauden ja erotiikan huumasta ja kaiken haihtumisesta.
Värit antavat minulle sekä voimaa että kielen, jonka avulla punon visuaalista abstraktia tarinaa. Tarina, joka avautuu katsojalle omalla tavallaan.
Heli Hietala, Enne, 2010, öljy akryylille, 39x52 cm
Beata Joutsen näyttelystään:
Beata Joutsen tuo Galleria Rikhardiin värikkään teoskokonaisuuden jonka aiheina ovat luonto ja idän romantiikka. Nämä hän pyrkii tuomaan katsojalle tavalla joka ruokkii unelmia ja elämisen iloa. Monikerroksiset teokset sisältävät valloittavia voimakkaita väriliukuja joiden lomassa seikkailevat pelkistetyn kauniit hahmot. Hänen työskentelynsä pohjautuu pääosin hänen itse kehittämäänsä uniikkigrafiikan menetelmään, joka yhdistää piirteitä maalauksesta ja värigrafiikasta.
Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 1998 ja hänellä on töitä 17 kokoelmassa. Joutsen työskentelee tällä hetkellä Saksassa ja pitää näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.
Beata Joutsen, Tuulien talo kirsikkapuistossa, 2010, uniikkivedos, 43x60 cm
Elokuu 2010
Elokuussa näyttelytila Arthurissa on taidemaalari Tapani Hyypiän (s.1955) ja Galleria Rikhardissa taidemaalari Salla Järvisen (s.1971) yksityisnäyttely.
Tapani Hyypiä näyttelystään:
Käytän yksinkertaisia kuvallisia elementtejä töideni perusosina; nämä antavat niukkuudessaan riittävästi mahdollisuuksia tilan, valon ja ajan syntyä värin avulla. Olemisen tapahtuma tulee näkyviin kun karsii kaiken ylimääräisen pois ja tämä riittää.
Tapani Hyypiä, Johannes, 2010, öljy kankaalle, 25x25 cm
Salla Järvinen näyttelystään:
Maisemassa kiehtoo tila, ilman väreily ja valo. Maalaan värillistä tilaa, jossa maisema saa rytmin siveltimenvedoista ja ilma muuttuu värilliseksi aineeksi. Maalauksissani Sisilian maisemat muuntuvat satumaiseksi Etelän yöksi ja kangastuksenomaiseksi Paluuksi. Puiden latvustot alkavat soida tiloina musiikin lailla. Jotain on lähtöisin maisemasta, jotain minusta ja jotain puhtaasti maalaamisesta. Maalaus voi olla kuin konsertti.
Salla Järvinen, Etelän yö, 2010, öljy kankaalle, 55x110 cm
Heinäkuu 2010
Enni Kömmistö näyttelystään Citykanit Taidelainaamossa:
Citykanit ovat laajentaneet reviiriään Arabianrannan tuntumasta Helsingin ydinkeskustaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Kasvanut kanipopulaatio on siirtynyt vaivihkaa rajojen yli toisiin kaupunkeihin. Neuvokas urbaanikani on matkannut kohti uusia alueita muun muassa junan kyydillä. Muutos luontoon hylätystä lemmikkieläimestä ympäristöään otteessa pitäväksi kaupunki-ilmiöksi on herättänyt keskustelua. Sovittujen määräysten, merkkien ja rajoitusten tavoittamattomissa olevat selviytyjäpuput sekä hermostuttavat että herättävät suojeluhalua. Pannaanko puput pataan vai ovatko ne oleellinen osa kaupunkien uusiutuvaa faunaa? Kenelle kaupunkitila kuuluu? Heinäkuussa Citykanit loikkivat joukolla Taidelainaamon Arthur-näyttelytilaan. Puureliefieni innoittajana ovat olleet lähes päivittäin kaupunkiympäristössä kohtaamani kanit.
Enni Kömmistö, Citykanit, 2010, leppäreliefi
Kalevi Liski näyttelystään:
Varhaiset päivännousua enteilevät hetket Alpeilla tai kotisuomessa pienten metsälampien pinnalla heijastuksina tai varjoina, ovat kiihdyttäneet maalarinsieluni toistamaan tätä valon ja värien tapahtumaa toistuvasti, etsien sitä oikeaa hurmosta yhtyä heräävään aamuun.
Se jumalainen tunnelma auringonnousussa antaa uudestisyntymisen uskon, kun taas laskussa kaihon kaiken loppumisesta: seuraavaan aamuun asti. Tämä valon ja värien heräämisen hetki on oikeastaan mahdoton maalata, mutta mitään muuta ei taas kannata maalata.
Maalaukseni näyttävät abstrakteilta, mutta niissä on esittävän taiteen perusrakenne, spontaaniseen esittämiseen väreillä.
Kalevi Liski, Etsin - löysin, 2010, öljy, 90x120 cm
Kesäkuu 2010
Henriette Ahlgrén näyttelystään:
Jossain vaiheessa Arthur kutsui ja kuiskasi "tee kesää", siinä samassa pienet sammakot halusivat innoissaan tulla katsomaan maailmaa, korennot väristelivät siipiään yhtyen riemuisaan leikkiin ja perhoset kirmailivat tuoden auringon kyllästämän kesätuoksun mukanaan.
Väri on töissäni ehdottoman tärkeä, mutta aiheet antavat värille niiden monimuotoisuuden. En ota kantaa töilläni, mutta työni kyllä ottavat kantaa maailman menoon, kuten sammakot, joiden elintila hupenee jatkuvasti.
Luonnon ihmeellisyys viettelee, kiehtoo, ottaa omakseen, pitää puoliaan, ei anna mahdollisuutta jättää huomioimatta, sen monimuotoisuus ja värikylläisyys on ehtymätön.
Näin Arthurin kuiskauksesta syntyi Ilmassa, maassa ja vähän vedessäkin.
Henriette Ahlgrén, Siivekäs (I), 2009, öljy, 15x15 cm
Semra Türkmen näyttelystään:
Semra Türkmen was born in 1971 in Bulgaria to a Turkish family. She has been drawing actively since her childhood, to be more precise, since the age of three. Her education in art is a natural consequence of this active work.
In 1989 the artist migrated to Turkey together with her family, where she received a BA degree in the field of literature from Istanbul University, yet chose art, her vocation, for her life track.
She took part in the organization and exhibition of the 1st Istanbul Surrealism Exhibition in 2000. It won´t be too wrong to say that drawing/painting is an instinctive activity for her. Generally, her works are in a fantastic style. The technique is highly detailed and careful.
Everything concerned with life and humans can be observed in the art works of Semra Türkmen. She is trying to reflect this in her works as well as she can, so they could speak enough for themselves.
Semra Türkmen has participated in nearly 25 group exhibitions in Istanbul, Finland, Sweden and Denmark. This is her third solo exhibition.
Semra Türkmen, The Moon Hider, 2009, öljy, 61x25 cm
Toukokuu 2010
Toukokuussa näyttelytila Arthurissa on taidegraafikko Heli Kurunsaaren (s.1971) puupiirroksia ja Galleria Rikhardissa taidemaalari Juhani von Boehim maalauksia.
Heli Kurunsaari näyttelystään:
Olen maalari joka työskentelee puupiirrostekniikalla. Kuvaan teoksissani ihmistä yksilönä ja erilaisten ryhmien jäsenenä. Omat elämänvaiheeni peilautuvat teoksissani vaihtelevissa määrin. Käsittelen muun muassa sitä miltä tuntuu olla kotoisin jostakin.
Puulaatan antama vastus ja tekniikan mukanaan tuomat lainalaisuudet luovat työskentelylleni luonteelleni sopivat rajatut puitteet. Kun kuva on ensin veistettävä puuhun, se on jotenkin enemmän totta, ja ainakin oikeaa työtä, kuin vain kevyesti siveltimellä sipaistu. Jokainen valmis kuva pitää sisällään paljon aikaa ja ajattelua. Kerroskerrokselta kasvava teos rakentuu samalla eräänlaisista ajatuskerroksista tai -kierroksista. Näin ajankohtaisuus ja eletty elämä säilyvät tiiviisti teoksissani.
Heli Kurunsaari, Reservi, 2010, puupiirros, 56x122 cm
Juhani von Boehm
Juhani von Boehmin näyttelyn teokset ovat pääasiassa öljymaalauksia, joiden aiheina ovat asetelmat ja maisemat. Hänen maalaustaiteensa pohjautuu uudempaan eurooppalaiseen maalaustaiteeseen. Asetelmissa saattaa nähdä vaikutteita 1900-luvun modernistisista suuntauksista, esim. G. Morandin ja P. Bonnardin asetelmataiteesta. Maisemissa voi ehkä havaita vaikutteita mm. C. Corotin ja impressionistien maisemamaalaustaitesta.
Juhani von Boehm, Keltainen liina, 2009, öljy, 33x41 cm
Huhtikuu 2010
Huhtikuussa näyttelytila Arthurissa on taidegraafikko Teija Immosen (s.1968) grafiikkaa ja Galleria Rikhardissa kuvataiteilija Eija Kylliäisen (s.1955) maalauksia.
Teija Immonen näyttelystään:
Teoksissani kuvaan ihmisen ponnistelua rakentaa elämäänsä paremmaksi urheilun, muodin ja yleensäkin populaarikulttuurin luoman maailman mukaisesti. Rinnan hohdon ja "kuolemattomuuden" tavoittelussa kulkee arki, ei aina karuna ja harmaana vaan totena. Kuvista välittyy minun omat mieltymykset yhdistettynä eri medioista löydettyyn materiaaliin, joka laajentaa yksilön kokeman universaaliksi kokemukseksi. Usein kuvien tapahtumien taustana toimivat vanhat eurooppalaiset puistot. Puistot toimivat eräänlaisina lavasteina ja näin luovat pohjan pitkälle jatkumolle eri sukupolvien tarpeiden ja haaveiden yhteneväisyydelle ajasta ja paikasta riippumatta.
Teen isokokoista ja värikästä grafiikkaa käyttäen monia eri tekniikoita saavuttaakseni haluamani ilmaisun ja jäljen. Jatkan usein myös vedoksia akvarellivärein jolloin grafiikan sarjat jäävät pieniksi. Olen ottanut käyttöön uuden laattamateriaalin (PVC-vaahtomuovin) jossa voin käyttää sekä syvä- että kohopainomenetelmiä. Uusi menetelmä mahdollistaa kokeilun ja ilmaisultaan voin liikkua karkeasta "puupiirros" kaiverruksesta herkkään viivalliseen piirustusjälkeen. Minulle on luontaista rakentaa monikerroksellista kuvaa useine tasoineen jolloin uusi väline tukee tätä pyrkimystä.
Teija Immonen, Iätön 1, 2009, kohopaino, 60x50 cm
Eija Kylliäinen näyttelystään Toisena aikana:
Toisena aikana luovuttiin mittaamisesta. Matematiikkaa ei käytetty maailman määrittämiseen. Kieli muuttui, vertailumuodot jäivät tarpeettomina pois käytöstä ja ihmisten ajatuksista. Aika kulki omaa tahtiaan, eikä kukaan ollut milloinkaan myöhässä. Ei ollut nopeampaa, rikkaampaa, suurempaa, ei myöskään hitainta tai viimeisintä.
Rakennukset kasvoivat kuin puut. Tarpeen mukaan lisättiin kerroksia ja laajennettiin tilaa. Suunnitelmat kiertyivät ja kaartelivat, muuttivat muotoaan. Ihmiset rakensivat elämänkuvioitaan ja -polkujaan ja elelivät omaa kiireetöntä elämäänsä - elleivät elä vieläkin.
Eija Kylliäinen, Toisena aikana, 2009 , öljy, 40x40 cm
Maaliskuu 2010
Maaliskuussa näyttelytila Arthurissa on taidemaalari, taidegraafikko Kaija Mustakallion
(s. 1924) yksityisnäyttely Kohti valoa ja Galleria Rikhardissa kuvataiteilija Anu Nirkon (s.
1961) yksityisnäyttely.
Ote Kaija Mustakallion runosta:
Suihkukaivolla Orvietossa
Olen Italiassa, kuljen Orvieton kivisiä katuja,
piirrän, maalan ja suunnittelen näyttelyä.
Kuuntelen vanhojen kirkonkellojen soittoa.
Löydän pienen puiston, työnnän paljaat varpaani
kuumaan hiekkaan ja heittäydyn nurmikolle.
Mustapukuinen nainen tekee ristinmerkin.
Lempeä tuuli hyväilee paljaita jalkojani.
Kaija Mustakallio, Kotiin kutsu, 2002, akvarelli, 50x42 cm
Anu Nirkko näyttelystään:
Olen istunut Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lämmössä piirtämässä.
Piirtäessäni aloin haaveilla kasvitieteellisessä kokemani tunnelman siirtämisestä
maalauskankaalle. Aistin puutarhan lämmön, rauhan ja värit. Otin puutarhassa
valokuvia maalausteni lähtökohdaksi.
Kun asetun maalaamaan koitan karsia kaikki ajatukset mielestäni. Katselen ottamiani
valokuvia, sekoitan värin ja ”vain” maalaan. Rakennan maalausta hitaasti yhdellä värillä
kerrallaan. Annan värin kuivua ja sekoitan seuraavan. Olen toteuttanut nämä maalaukset
temperatekniikalla syksyn 2009 ja talven 2010 aikana.
Kiitän ystäviäni tuesta, jota olen heiltä saanut silloin kun maalaukset ovat omissa
silmissäni näyttäneet kummallisilta ja kököiltä.
Anu Nirkko, Lummehuone, 2009, tempera, 110x150 cm
Helmikuu 2010
Helmikuussa näyttelytila Arthurissa on nähtävillä Juha Holopaisen (1961) grafiikkaa näyttelyssä Roses ja Galleria Rikhardissa Maria Mughalin (1974) maalauksia.
Juha Holopainen kertoo näyttelyynsä liittyen: "Opiskellessani Lahden Taideinstituutissa 90-luvulla tutustuin grafiikan tekniikkaan, joka tunnetaan nimellä carborundum (collagrafia). Siitä lähtien olen tuntenut sen krouvin ja maalauksellisen painojäljen omakseni. Perinteisen graafikon sijaan pidänkin itseäni enemmän maalarina. Noin vuosi sitten tuli töihini ruusuja. Lähtökohta oli havainnossa, mutta monen suotimen läpi ruusut puhkesivat kuviin voimakkaasti pelkistettyinä ja tyyliteltyinä. Samoja muotoja toistamalla olen halunnut vapautua herkuttelemaan itselleni tärkeimmillä, väreillä. Sarjani ovat pieniä tai työt uniikkeja."
Holopainen kuvailee käyttämiään tekniikoita näin: "Carborundumissa kuva-aihe maalataan laatalle liiman ja carborundum-jauheen seoksella. Niiden kuivuttua painoväri voidaan hiertää laatalle ja painaa paperille. Collagrafiassa kuva-aihe valmistetaan liimaamalla laatalle erilaisia materiaaleja. Työ voidaan vedostaa joko kohopainona, jolloin väri telataan laatan kohoumiin tai syväpainona, jolloin väri siirtyy laatan syvennyksistä painettaessa paperille. Carborundum ja collagrafia –käsitteet menevät usein päällekkäin."
Juha Holopainen, Yellow Roses, collagrafia ja kuivaneula, 2009, 69x59 cm
Maria Mughal kertoo työskentelystään ja taiteestaan: ”Maalauksieni teemana on naiseus urbaanista näkökulmasta. Perinteiset kauneuden ja äitiyden ihanteet ovat saaneet rinnalleen nykyiset tehokkuuden ja menestymisen ihannoinnin. Maalaukseni kertovat omaa tarinaansa naisen eri rooleista, naiseuden hakemisesta ja kokemisesta.”
Mughal lainaa Maaria Leinosen runoa:
”Naisen olomuodot: tyttö, neito, naaras ja ihminen.
Tytön päivät leikkiä neidon unelmia naaraan rakkautta ihmisen elämää
kaikessa rikkaudessaan.
Sitä rikkaampaa mitä enemmän elämän kujanjuoksussa on pysynyt mukana
tyttöä neitoa naarasta leikkiä unta rakkautta”
Tammikuu 2010
Tammikuussa Arthurissa on esillä Elena Hopsun yksityisnäyttely Hyvä Paimen ja Galleria Rikhardissa Birgitta Wegeliuksen yksityisnäyttely Kohtaamisia kaupunginkirjastossa / Möten i stdsbiblioteket.
Taidekoulu Maasta vuonna 2003 valmistuneen kuvataiteilija Elena Hopsun tuotantoon kuuluu niin öljy- ja akryylimaalauksia kuin piirustuksiakin. Taiteilijan teosten aiheita ovat sekä runous että klassiset teemat: ihminen, maisema ja asetelma. Viime vuosien aikana Hopsun taiteen keskeisimpiä aiheita on kuitenkin ollut hengellisyys eri ilmentymissään, näin myös Arthurin näyttelyssä.
Elena Hopsu, Hyvä paimen, (Joh. 10:11), 2009, öljy, 65x65 cm
Kuvataiteilija ja toimittaja Birgitta Wegeliuksen näyttely kertoo "lukijoista ja kirjailijoista":
”Omassa maalaamisessani minua kiinnostaa ihminen. Ihmisten kasvot ovat kuin kääntämättömiä lehtiä, jotka kutsuvat lukemattomiin tulkintoihin. Minua kiehtoo sodanjälkeinen 1940−50-lukujen mustavalkoinen, yksinkertainen ja viaton maailma. Näyttelyssäni Galleria Rikhardissa on esillä muotokuvasarja lukijoista ja kirjailijoista. Kirjailijamuotokuvat perustuvat kohtaamisiin: kirjailijoiden tekstit ovat koskettaneet minua, osan kirjailijoista olen myös tavannut. Osan lukijamuotokuvista olen maalannut elävän mallin, osan mielikuvan mukaan.”
Birgitta Wegelius, Majakovskij, Sarjasta Lukijoita ja kirjailijoita / Läsare och författare, 2009, öljy, 33x41 cm
'
Joulukuu 2009
Joulukuussa Galleria Rikhardissa on Kari Auvisen (1956) yksityisnäyttely Läpi harmaan ja Taidelainaamon alakerran tiloissa, mukaan lukien Arthurin, joulunäyttely Talven tarinoita.
Kari Auvinen kuvaa maalausprosessiaan näin: ”Maalaus on minulle hiljentymistä, meditaatiota. Kuvat ovat. Ne tapahtuvat. Niillä on maailma, joka avautuu niissä. Peruselementit väri, pinta, jälki, kosketuksen laatu, ovat oleellisia. Vertikaalisuus viittaa henkisyyteen. Maalaus ei ole vain media medioiden joukossa. Sisällön tuottaa maalaamisen prosessi aiheesta riippumatta (jo se on ainutlaatuista). Maalauksella on myös oma kerroksellinen aikansa. Tätä voisi kuvata käänteiseksi rapautumisprosessin (kaiken vähittäisen häviämisen) kanssa.
Harmaa on hiljaisuuden väri - myös vaikenemisen väri. Harmaa voi viitata myös suruun, masennukseen, kuolemaan… Avatessani rullalta 80-luvun lopun töitäni niiden äärimmilleen viritetyt puhtaat, terävät kontrastit olivat minulle liikaa. Voin pahoin. Harmaa resonoi herkästi ympäristönsä kanssa. Minun oli löydettävä värit uudelleen ja se tapahtui harmaan kautta, voisi sanoa läpi harmaan.”
Kari Auvinen, Läpi harmaan 9 ja 10, 2009, akryyli, à 61x34 cm
Talveen ja joulunaikaan johdattava jouripustuksessa Talven tarinoita on esillä satoja Helsingin Taiteilijaseuran jäsenten teoksia: maalauksia, grafiikkaa, valokuvia, veistoksia ja esineteoksia. Näyttelyn ripustus elää koko joulukuun ajan – lainattujen teosten tilalle ripustetaan aina uusia ”talven tarinoita”. Teema on ollut taiteilijoiden vapaasti tulkittavissa, joten teokset edustavat monipuolisesti nykytaiteen kirjoa niin tyyliltään – esittävästä ei-esittävään – kuin sisällöltäänkin – talvimaisemista unikuviin, kuten esimerkiksi Irmeli Hulkon maalauksessa Winter Sleep (2007).
Irmeli Hulkko, Winter Sleep, 2007, akryyli, 61x61 cm
Marraskuu 2009
Marraskuun yksityisnäyttelyjen taiteilijat ovat: Arthurissa Tero Nurminen (s. 1972) ja Galleria Rikhardissa Merja Puuperä (1952).
Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 valmistuneen Tero Nurmisen maalauksissa yhdistyvät uusi ja vanha. Taiteilijan tuotanto ilmentää niin klassisen kuin modernistisenkin taiteen ihanteita – virikkeitä taiteilijalle antaa koko maalaustaiteen historia. Tero Nurmisen teoksia on ollut esillä Suomen lisäksi myös Alankomaissa ja Belgiassa. Maalausten ohella Nurminen tekee myös performansseja. Helsingin Taiteilijaseuran Rikhardinkadun kirjaston Taidelainaamon näyttelytila Arthurissa marraskuussa avautuvassa yksityisnäyttelyssään Tero Nurmiselta on esillä hänen uusimpia öljyvärimaalauksiaan.
Tero Nurminen, Kynttilä/Candle, 2008, öljy, 45x55 cm
Merja Puuperä kuvaa työskentelyään ja näyttelyteoksiaan näin: ”Maalaan öljyväreillä kangas- ja kovalevypohjille. Usein käytän monen kerroksen tekniikkaa: useita ohuita kerroksia tai ohuita ja paksuja kerroksia päällekkäin. Luonnonilmiöt ja -näyt ovat aiheitani. Kuvaan töissäni pintamuodostelmia, veden kuvajaisia, värin ja valon hahmotuksia ja rinnakkaisuuksia, sileän ja rosoisen pinnan kontrastia. Enemmän kuin kokonaista maisemaa haluan kuvata sen pieniä yksityiskohtia.”
Merja Puuperä, Reflection, 2009, öljy, 60x75 cm
Lokakuu 2009
Lokakuussa Arthurissa on esillä kuvataiteilija Rauni Mustosen näyttely ja Galleria Rikhardissa Marja Hakalan näyttely Mitä jäljelle jää.Rauni Mustonen kertoo työskentelystään ja maalauksistaan: ”Käytän öljyvärejä koska ne sallivat hitauden ja miettimistauot työaikana. Maalaaminen on prosessi jota aloittaessani en ihan tarkalleen tiedä millainen työ on 'valmiina'. Värit yllättävät ja haastavat prosessin aikana, ne loistavat tai sammuvat mutta mielenkiintoaan ne eivät menetä koskaan. Nyt olen maalannut mielikuvia etelän lämmöstä ja valosta, korostanut rakennusten kauneutta, niiden muotoja ja värejä - taiteilijan vapaudella.”
Mustosen videoteos käsittelee eläinten asemaa: ”Espanjassa järjestetään vuosittain n. 14 000 tapahtumaa joissa eläimet ovat keskeisessä osassa. Vastustusta herättää eläimiin kohdistuva väkivalta. Espanjan tv esitti syksyllä -08 ohjelman jossa näky kuinka härkien sarviin sidotaan palavaa materiaalia joka sytytettynä vahingoittaa eläimen silmiä ja tuottaa fyysistä tuskaa polttamalla ihoa. Eläimet kokevat myös stressiä. Perinteisiin vedoten näitä tapahtumia kannatetaan, mutta niitä myös vastustetaan voimakkaasti.”
Rauni Mustonen, Punainen kaari I, öljy, 2009, 36x45 cm
Marja Hakala kuvaa työskentelyään ja näyttelynsä teoksia näin: ”Luonto on lähtökohta taiteessani. Se on kaiken elämän edellytys ja on perustana myös kauneuskäsityksellemme. Luonto tarjoaa minulle rauhoittavia tunnelmia, loputtomasti ideoita ja runsaasti materiaaleja. Käytän teoksissani maasta löytämiäni lehtiä, oksia, käpyjä, siemeniä jne. Käytän sitä, mikä on jäänyt jäljelle kun luonto on käyttänyt tarvitsemansa elementit uusiutumiseensa ja kun esim. tuuli on auttanut sitä poistamaan tarpeettomat ja kuivuneet osat.
Puutun luonnon kiertokulkuun mahdollisimman vähän. Maatumista odottavat lehdet lakaistaan – varsinkin kaupungeissa – joka tapauksessa pois näkyvistä. Haluan taiteen avulla tehdä niistä entistä näkyvämpiä. Vuorovaikutus näiden materiaalien kanssa voi olla uskomaton seikkailu. Olen suuressa kiitollisuuden velassa sekä elävälle luonnolle kauneuden, rauhan ja ilon antajana sekä ”kuolleelle”, käytöstä poistetulle luonnolle yhteistyökumppanina ja taiteeni ytimenä.
Toivottavasti luonto – ennen meitä syntynyt - myös jäljelle jää.”
Marja Hakala, Nimetön, 2008, sekatekniikka, 40x40 cm
Syyskuu 2009
Syyskuussa Arthurissa on taidemaalari Hanne Jugan (s. 1961) näyttely ja Galleria Rikhardissa kuvataiteilija Harri Kiven (s. 1961) näyttely vastakatse.
Hanne Juga kertoo työskentelystään ja maalauksistaan:
”Nämä meret ovat minut lumonneet. Ne ovat läsnä muistikuvina, näkyinä, kokemuksena. Meren äärellä on hyvä olla, siinä on ajattomuutta. Kun aika katoaa ja sen merkitys vähenee elämässä, työskentelyssä, havaitsemisessa; silloin koen olevani olemassa, onnellinen.Maalaamalla haluan jatkaa ja välittää ajattomuutta. Maalaaminen on minulle hyvin meditatiivinen tapahtuma: olemisen muoto ja olotila jossa haluan elää. Tätä maalaamisen olotilaa en voi katsojan kanssa jakaa, mutta sen lopputuloksen voin. Haluan tehdä maalauksia joita on hyvä katsoa, joiden äärelle voi ja haluaa katseellaan ja tuntemuksineen uudelleen palata.”
Hanne Juga, Kesäyö: Sipoonselkä 32, 2008, sekatekniikka, 44,5x55 cm
Harri Kivi toteaa näyttelynsä tiimoilta:”Pois takatunkkainen tuhina, takapihojen hyttysten ininä, sillä nyt ajaudutaan korreen kuvan mysteeriseen juhlavirtaan, jossa kalasaalis on taattu. Kosmisia tähtitaiteen historian meteoriittisia kerrostumia olen kierrättänyt ja sorminäppärästi karttakepillä ojentanut törmäyskursseille keskenään. Planeetanjahtaukseni viivakoodit laukaisevat kuusen alta elämän painosta vapaan äitimaan lentoon supernovan tulitikkuleikkien aarteiden äärelle.
Körttikansan kaalipeltojen kylmien pilvien vastainen värieni voimakas oma tahto, koristautua aurinkopeilien kimmellysherkän täystimanttisessa tällingissä, räjäyttää outouden iloista tykkilunta silmille."
Harri Kivi, Kissojen taivas, 2005-2009, sekatekniikka, 70x70x8 cm
Elokuu 2009
Elokuussa Arthurissa on esillä Krista Kortelaisen (s. 1972 ) akvarelleista koostuva näyttely ja Galleria Rikhardissa Eeva Kokin (s. 1957) akryylimaalauksia.
Krista Kortelainen toteaa työskentelystään ja teoksistaan:
”Maalarina minua kiehtoo akvarellissa väri ja sattuma sekä pitkämielinen maalausprosessi. Tavoittelen saavuttamatonta, todellista hetkeä, joka on kätketty valoon ja heijastuksiin tai tiettyyn tilaan, peittävän värillisen verhon taakse. Kunnes valon hetki näyttää paljastettavan. Värillä ilmaisen maalauksen mielentilaa.”
Krista Kortelainen, Riippumaton taivas II, 2008, akvarelli, 50x70 cm
Eeva Kokki kertoo näyttelynsä valmistumisesta:
”Tavoittelin viilentävää oloa työhuoneeni tukaluudessa, jossa ilma roikkui kuin rasvainen sumu. Olisi tehnyt mieli karata ulos: rannalle, uimaan, mansikoita syömään, lueskelemaan puun varjoon. Karkuretken sijaan ajattelin lumen kinostumista, hangen pintaan muodostuvaa rytmiä, jäätiköitä, jään läpikuultavuutta ja sen alta häämöttävää syvyyttä, veden jäätyessä höyryävää pakkasta, kevään viileitä sulavesiä. Aiottu tekeminen muutti muotoaan. Maalasin.”
Eeva Kokki, Lumiunia, akryyli levylle, 100x100 cm, 2009
Heinäkuu 2009
Heinäkuussa Arthurissa esittäytyy Merja Salonen (s.1973) sekatekniikkateoksillaan ja Galleria Rikhardissa Leo Rannikko (s.1934) maalauksillaan.
Merja Salonen näyttelystään:”Näyttelyn työt on tehty käsintehdyille pellava- ja puuvillapapereille sekatekniikoin: guassi, lyöntimetalli, akryyli, öljypastelli, pastelli ja hiili erilaisissa yhdistelmissä. Tekotapa jättää tilaa paperin omalle ominaislaadulle. Paperit on valmistettu jo 1996 ja teokset kuuluvat yhteensä 50–60 -osaiseen sarjaan, joka jatkuu tulevaisuudessakin öljymaalaustyön ohessa. Kuvat ovat visuaalista muistiinmerkintää ajasta ja matkasta, vaikutelmista. Tutkimusmatkailua materiaalintuntujen avaruudessa.”
Salonen Merja: Matkalla, sarjasta Tuhannen ja yhden yön matkakertomuksia, 2007, akryyli ja öljypastelli pellavapaperílle, 30x40 cm
Leo Rannikko työskentelystään ja näyttelystään:
”Olen paljasjalkainen helsinkiläinen. Ensimmäisen öljymaalaukseni tein 1953, eli 56 vuotta sitten. Tämä maalaukseni arvostettiin valtakunnallisessa maalauskilpailussa kolmannelle sijalle ikäluokassani, mistä minulla on vieläkin kunniakirja seinälläni.
Tein välillä muutaman vuoden litografioitakin, maalausten pysyessä myös työskentelyssä mukana.
Maalaaminen on ollut intohimoni, ja ehkä maalauksistani joku jää jälkeeni elämään, tulevien ihmisten katsottaviksi, ja antaa elämän iloa ja voimaa heidän elämälleen. Uskon että juuri tämä on syntymiseni ja elämäni tarkoituskin.”
Rannikko Leo: Anonymous85, 2009, öljy kankaalle, 93x73 cm
Kesäkuu 2009
Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamon kesäkuun yksityisnäyttelyjen pitäjät ovat kuvataiteilijat Merja Winqvist (s. 1949) ja Tapio Tuominen (s.1957). Winqvist esittäytyy näyttelytila Arthurissa paperi- ja alumiiniveistoksillaan. Tuomisen näyttely Galleria Rikhardissa koostuu tussipiirroksista.
Merja Winqvist näyttelystään "Öiden kimallus":
”Kappaleita kaukaa, tuntemattomia esineitä, outoja mutta tutunoloisia. Vierailijoita avaruudesta tulossa kohti ja menossa ohitsemme. Ikuinen jatkuva liike ympärillä – Ja ihmisen pienuus öiden kimalluksessa!Perustan veistokseni rakenteeseen. Olen parinkymmenen vuoden ajan tutkinut muotojen sisäisiä jännitteitä ja sitä, miten mahdollisimman vähästä materiamäärästä syntyisi mahdollisimman kompakti ja kestävä muoto. Vastaukset löytyvät kaikkialta luonnosta mikrobeista jättiläiskilpikonniin, soluista puunrunkoihin.Luonto on funktionaalinen, huolehtii jatkuvuudesta eikä tuhlaa turhaan erästä poikkeusta lukuun ottamatta.”
Merja Winqvist: Meteori, 2009, alumiini
Tapio Tuominen näyttelystään:
”Nykytaiteilijoiden työskentelytavat voi kärjistetysti jakaa kahtia. Ensimmäinen tapa on pyrkiä olemaan taiteilijana mahdollisimman paljon esillä ja näyttäytyä kaikkialla missä voi saada osakseen julkisuutta. Tämä on tärkeää, jotteivät nimi tai kasvot pääsisi keneltäkään taidemaailman valtaa pitävältä unohtumaan. Ilkeämieliset voivat toki väittää, ettei tätä työskentelytapaa käyttävä taiteilija ehdi keskittymään varsinaiseen taiteen tekoon. Keskittyminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä sillä taideteos, ja varsinkin sen tekijä, on aina juuri niin hyvä kuin hänen selitetään olevan. Lisäksi juuri taiteilijan esillä olohan on taiteellista työtä. Tämä työskentelytapa on siis hyvä. Se toimii kuten kaikki muukin jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa. On toisin sanoen pelkkää pintaa, kyseenalaistaen harvemmin ketään tai mitään.
Toisessa työskentelytavassa jätetään julkiset näyttäytymiset vähemmälle ja keskitytään taiteen tekemiseen. Nopeasti ajateltuna tämä tapa saattaa tuntua hyvältä. Taiteellisten lopputulosten voi kuvitella olevan tasokkaampia. Varsinkaan taideobjektien kohdalla näin ei kuitenkaan ole, vaan näyttävät ne usein siltä, kuin tekijä yrittäisi rehvastella kädentaidoillaan. Siispä kyseessä olisikin käsityöläisyys eikä taide. Perustelemattakin on selvää, että henkilö joka on kädentaidoiltaan hyvä, ei voi olla hyvä taiteilija. Tätä työskentelytapaa voimme siis pitää sekä vanhanaikaisena että huonona.
Galleria Rikhardissa esillä olevat teokseni ovat pienimuotoisia tussipiirroksia. Niitä voisi kutsua pahamaineiseksi ”terapiataiteeksi”, koska niitä ei alun perin ole piirretty julkista esille panoa silmälläpitäen, vaan ovat ne syntyneet omaksi ilokseni. Siksi töistäni on usein löydettävissä ironisia elementtejä. Työskentelyni lähtökohtana on vapaa assosiaatio. Piirrosta aloittaessani minulla ei ole aavistustakaan siitä, millaiseen lopputulokseen työskentely päättyy. Yksi kuvaelementti johtaa valmistuessaan seuraavaan jne. Myös lopputuloksen sommitelma säilyy tällä tekniikalla sattumanvaraisena ja melko valmiiseen työhön asti itsellenikin arvoituksena. Vastaavia menetelmiä käyttivät aikoinaan myös surrealistit, joiden jalanjäljillä olen muutenkin pyrkinyt pysymään.Sen, kumpaa edellä mainituista työskentelytavoista itse käytän, jätän katsojien päätettäväksi.”
Tapio Tuominen: Peniskateus tekee Eroksesta Homeroksen, 2007, tussipiirros, 30x45 cm
Toukokuu 2009
Toukokuussa HTS:n Taidelainaamon yksityisnäyttelytiloissa Galleria Rikhardissa ja Arthurissa esittäytyvät taidemaalari Igor Jefimov (s.1951) ja taidemaalari ja -graafikko Metta Savolainen (s.1967).
Igor Jefimov on klassisen koulutuksen saanut taiteilija, jonka teoksissa näkyy venäläisen taiteen kultakauden perintö. Hänen taiteessaan on samaa tunnelatausta kuin vanhojen venäläisten mestareiden teoksissa.
Vaikka Jefimov kuuluu puhdasverisiin realisteihin, hänen työskentelytavassaan näkyy vaikutteita myös impressionismin parhaista edustajista. Aiheensa Jefimov löytää niin luonnosta kuin ihmisistä ja heidän elämästään.
Galleria Rikhardissa on esillä Igor Jefimovin pastellitöitä.
Igor Jefimov: Koira / Hund, 2007, pastelli, 60 x 70 cm
Metta Savolainen näyttelystään "Metsä":
”Metalligrafiikan teokseni lähtevät liikkeelle viivasta
ja ovat usein melko mustavalkoisia.
Viime vuosina olen piirtänyt kuusia kotini lähellä
Viikin arboretumissa sekä Nuuksion kansallispuistossa.
Luonto on osa minua. Puut ovat
kanssamatkustajiamme, ystäviämme.
Kuinka niistä huolehdimme, se mietityttää.
Missä on yhteytemme,
kunnioituksemme ja rakkautemme?
Kuparilaattojen kanssa olen mennyt metsään
piirtämään kuusia. Näillä viivasyövytyksellä
toteutetuilla kuusilaatoilla rakennan teokseni
kompiisimenetelmällä eri tavoin laattoja yhdistäen.
Grafiikan hitaus, rytmi, erilaiset käsityömäiset
työskentelyvaiheet ja tauot rahoittavat ja maadoittavat minut.
Kuparilevyn syöpyessä hapossa, mieleni hengähtää;
ymmärrän paremmin, mitä kuvassa on tapahtumassa.”
Metta Savolainen: Sininen, 2005, viivasyövytys, telaus, 40 x 40 cm
Huhtikuu 2009
Huhtikuun yksityisnäyttelyjen pitäjät ovat Juhani von Boehm (näyttelytila Arthur) ja Pirkko Päivärinta (Galleria Rikhard).
Juhani von Boehm näyttelystään:
”Arthur on pieni käytävägalleria Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamossa, joten on luontevaa, että näyttelyyn valitsemani teoksetkin ovat pieniä.
Teokset ovat pääasiassa öljymaalauksia, mutta mukana on myös muutamia
pastellitöitä. Aiheina ovat asetelmat, henkilökuvat ja maisemat. Pääosa teoksista
on asetelmia ja niissä saattaa nähdä vaikutteita 1900-luvun modernistisista
suuntauksista, esim. G. Morandin ja P. Bonnardin asetelmataiteesta.
Näyttelyn henkilökuvat ovat saaneet vaikutteita mm. C. Corotin ja E. Manetin luomasta uudemmasta henkilömaalaustraditiosta, mutta niissä heijastuu myös kiintymykseni länsimaiseen maalaustaiteeseen aina varhaisrenessanssista alkaen.”
Juhani von Boehm: Keltainen liina, 2008, öljy kankaalle (levyllä), 19 x 24 cm
Taidemaalari Pirkko Päivärinnan näyttely koostuu tempera- ja sekatekniikkatöistä.
Pirkko Päivärinta: Kotisatamassa, 2007, sekatekniikka
Toisten tiellä on
lepopaikkoja
päivänpaisteessa –
he tapaavat toisensa siellä.
Mutta tämä
on Sinun tiesi,
ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.
Itke
jos voit.
Itke
mutta älä valita.
Tie valitsi Sinut –
ja Sinun osasi on kiittää.
- Dag Hammarskjöld
Maaliskuu 2009
Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamon näyttelytila Arthurissa sekä Galleria Rikhardissa esittäytyvät maaliskuussa taidemaalari Jukka Lappalainen sekä kuva- ja ympäristötaiteilija Erja Laakkonen.
Jukka Lappalainen (s.1957) näyttelystään ”Luonnosta olet sinä tullut - luonnon- ja muita muotoja”:
”Maalarina minua kiinnostavat monenlaiset niin visuaaliset kuin kirjallisetkin lähteet, joista ammennan kuviini ideoita. Usein riittää, että aihe herättää halun maalata, se tuottaa mielikuvan maalauksesta, jonka haluaisin nähdä.
Toisinaan aihe vaikuttaa merkitykselliseltä muulla tavoin, se nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka jäävät mieleen muhimaan ja joiden pohjalta sitten tulee työstettyä luonnoksia ja edelleen maalauksia. Viimeaikaiset maalaukseni esittävät mm. sieniä ja muita luonnonmuotoja sekä esineitä ja autiotaloja, joihin olen metsäretkilläni törmännyt.
Sienet ovat kiinnostavia niin visuaalisesti kuin mielikuvienkin tasolla. Niitä on monen näköisiä, kokoisia, värisiä, tuoksuisia ja tuntuisia. Sienet ovat tärkeä osa ekosysteemiä ja ne noudattavat luonnon sykliä, mutta oman salaperäisen logiikkansa mukaan, ilmestyvät aikanaan jos ovat ilmestyäkseen.
Luonnossa liikkuessa ei voi olla törmäämättä ihmisen jälkiin ja kaikenlaiseen roinaan, jota kylvämme ympäriinsä. Ja kun siis katson luontoa, näenkin ihmisen. Autiotalot kommentoivat omalla vinksahtaneella olemuksellaan luonnon ja ihmisen suhdetta. Pikkuhiljaa luonnonvoimien armoilla ja ihmisen avittamana talo antaa periksi ja sen taitavasti toteutetut yksityiskohdat ja geometriset rakenteet sortuvat ja muuttuvat osaksi luonnon vapaata rytmiä.”
Jukka Lappalainen: Kanttarelli, 2008, akryyli mdf-levylle, 40x50 cm
Erja Laakkonen (s.1955) näyttelystään "Pimeä vuodenaika":
”Kun kiinnostuin valokuvaamisesta, kamera kulki aina mukanani ja
kuvasin lähes aina ja joka paikassa. Nykyisin kuvaan harvemmin ja valikoiden.
Kuvaan usein paikkoja, jossa ei näennäisesti ole mitään erityistä,
mutta valot ja varjot muokkaavat näkymästä mielenkiintoisen ja erilaisen eri aikoina.
Sumut, tuulet ja lumisateet ovat otollisia olosuhteita, ja ennen kaikkea hämärän hetki
juuri auringon laskettua, kun ääriviivat alkavat kadota ja värit sulautua toisiinsa.
Marraskuu on erityisen mieluisaa kuvausaikaa, maisema on pelkistetty ja levollinen.
Kuvat ovat muistiinpanoja näkemisestä ja kokemisesta.
Näyttelyn teokset on kuvattu melko pimeässä, kaikki valokuvauksen säännöt unohtaen tavoitteena maalauksellinen vaikutelma, lopputulos jossa näkyisi myös aavistus ajan kulumisesta.
Pienet yksityiskohdat ovat saaneet kadota, jotta jäljelle jää vain olennaisin –
pimeän vuodenajan tunnelma.
Osa teoksista on digitaalisia värivedoksia ja osa uniikkeja kumiöljyvedoksia.”
Erja Laakkonen: Kaislikko, 2008, 30 x 40 cm
Helmikuu 2009
Arthurin ja Galleria Rikhardin helmikuun näyttelyt ovat: Ismo Hyvärinen "Maalauksia" ja Kaarina Alsta "Minne pingviini matkustaisi?".
Ismo Hyvärinen (s.1962) näyttelystään:
”Olen keräilijä. Taltioin matkaltani hetkiä ja tunnelmia. Lainaan kuulemiani tarinoita, kohtaloita. Nomadien lailla kuljen ja metsästän. Sisäisen kompostorini kautta muokkaan niistä kasvialustaa itseni näköiselle maailmalle.
Olen maalannut heijastumia kolmen horisontin kautta; menneen, olevan ja tulevan. Vuonna 2002 olin Kreikassa kahden kuukauden ajan metsästämässä raunioita. Vasta viime vuonna luonnoksiini alkoi ilmestyä portteja ja pilareita, raunioiden kaltaisia tila- ja valosommitelmia. Sitä ennen minun oli maalattava muut keskeneräiset teemat pois.
Jos kutsun elämää matkaksi, maalaukseni on matkan kuvajaisia siitä, miltä maailma minulle näyttää. Tai miltä soisin sen näyttävän.”
Kaarina Alsta (s.1944) näyttelystään:
”Maalausteni päällimmäinen kerros on ihan leikkipeliä, jonka toivon ilahduttavan pieniä ja isoja katsojia. Ehkä töistä välittyy jotain siitä ilosta, jota olen tuntenut niitä tehdessäni. Seuraavassa kerroksessa on sitten vähän vakavampiakin ajatuksia.
Pingviini on muutaman vuoden ajan ollut eräs maalausteni aiheista. Aikaisemmissa kuvissa pingviinit elivät omilla jäätiköillään, mutta puheet ilmastonmuutoksesta ovat saaneet minut maalaamaan matkustavia pingviinejä. Ne eivät enää voi tehdä vain turistimatkoja kuten jossain aiemmassa maalauksessa, vaan kysymys on lähtemisestä pois kotoa. Jäätiköt sulavat pingviinien alta niin, että pian niiden täytyy yrittää etsiä uutta asuinpaikkaa muualta maapallolla (tai ehkä ihan toiselta taivaankappaleelta). Pingviinit käyvät viidakoissa, vuorilla ja kukkuloilla, kaksi on tullut reput selässä Suomeenkin. Matkalla ne tapaavat uusia, outoja eläimiä. Minne pingviinit voisivat muuttaa?
Pingviinit ovat kuin venepakolaiset, vaikka liikkuvatkin sulavilla lautoilla. Ihmisen ja luonnon vastakkainasettelu tulee esiin myös maalauksessa ”Kumpi väistää?”, missä sika ja poika ovat vastakkain kapealla polulla. Tai kuka mahtaa omistaa munan, tyttö vai kana? 200 pingviiniä ihmettelee suurta kukkapensasta, joka on yhtäkkiä kasvanut jäätikölle samalla kun taivaalla näkyy lentokoneen jättämä vana. Viidakossa sataa lunta. Osassa maalauksista ihminen ja eläin ovat kuitenkin sulassa sovussa keskenään: oman lehmän selässä on hyvä levätä.”
Tammikuu 2009
Tammikuun yksityisnäyttelyjen pitäjät ovat Galleria Rikhardissa Antti Lassila (s.1932) ja näyttelytila Arthurissa Henri Hagman (s.1974).
Antti Lassila: Maisema I, 2008, akryyli, 46 x 38 cm
Lassila näyttelystään:
"Näyttelyn tarkoituksena on tutkia vierekkäisten värien vaikutusta toisiinsa ja samalla maalauksen kokonaisvärimaailmaan. Maalauksen kompositio toteutetaan kultaisen leikkauksen avulla. Maalaus ei pyri tulemaan kuvaksi, mutta ei välttämättä torjukaan sitä."
Henri Hagman: Nimetön, 2008, öljy ja akryyli kankaalle, 80 x 50 cm
"Maalaus – maalaaminen ja maalausten katsominen - on ainutlaatuinen tie tajunnan syvenemiseen. Se on tie läsnäolon voimistumiseen, intuition ja psykofyysisen, energeettisen voimavarannon täydempään haltuunottoon.
Jokainen elävä maalaus on kouriintuntuva muistutus kuolemasta ja elämän hetken loputtomuudesta. Tästä muistutuksesta seuraava itseoivallus arvoinventaarioineen usein mielletään vanhuuden, sairauden tai jonkin henkilökohtaisen katastrofin tuotteisiin. Maalaus kysyy, voisiko olla mahdollista elää viisaasti myös tavanomaisten olosuhteiden vallitessa? Voisiko syvällinen oivallus tapahtua nyt, ilman syytä?"
