Galleria Rantakasarmi

Katja Aikioniemi – Edges between two vertices (sali 1) | Ritva Määttänen-Valkama – Jälkikuvia luonnosta (sali 2)
14.11.-8.12.2019

 

Sali 1

 

KATJA AIKIONIEMI – Edges between two vertices

Näyttelyn työt liittyvät teemoiltaan kehon sisäisten suojarakenteiden ja arkkitehtuurin tukirakenteiden yhtäläisyyksiin. Olen miettinyt työskennellessä paljon tasapainoa, voimaa ja haurautta, sekä toisilta saamaa ja toisille antamaa tukea.

Kaaren muoto on aina kiehtonut minua. Se on tavallaan keskeneräinen puolikas jostain täydellisestä, mutta kuitenkin niin eheä jo itsessään. Sillä on alku ja loppu.

Arkkitehtuurissa kaaren muoto liitetään usein johonkin henkiseen. Ehkä se liittyy siihen, että siinä on samankaltaista orgaanisuutta mitä esiintyy luonnossa sekä ihmisten ja eläinten luissa. Tai ehkä se liittyy ajatukseen taivaankannesta. Kaaren muoto toistuu kirkoissa ja temppeleissä sekä muissa pyhiksi paikoiksi rakennetuissa tiloissa. Vanhimpia tunnettuja kaariholvauksia ovat jo esihistoriallisella ajalla rakennetut Mykenen kupolihaudat.

Kaariholvaukset ovat yleisiä varsinkin romaanisessa ja goottilaisessa kirkkoarkkitehtuurissa. Romaaninen tyyli muistuttaa antiikin roomalaisten rakennustaidetta, jossa yleisenä piirteenä ovat puoliympyrän muotoiset pyörökaariholvaukset. Goottilaisessa tyylissä kaaren muodolla on ihan tietoinen symbolinen merkitys; kaariholvet ovat suippokärkisiä ja mahdollisimman korkeita, koska niiden kautta tavoiteltiin pääsyä mahdollisimman ylös kohti taivasta.

Sillat ovat kaariholvausten lisäksi yleisimpiä ihmisten rakentamia kaaria. Niissäkin voi nähdä paljon symbolisia merkityksiä, mutta niiden kautta pääsee myös ihan konkreettisesti liikkumaan paikasta toiseen. Ne luovat yhteyksiä.

Näyttelyn veistoksien ja installaatioiden pääasiallisena materiaalina olen käyttänyt puuta sen eri muodoissa. Olen halunnut toteuttaa työt juuri puusta, koska se on luonnonmateriaali, jonka elinkaari on verrattavissa kehon luiden kehityskaaren vaihtelevaan vahvuuteen.

Versotessaan puiden taimilla ja vauvoilla on samankaltainen suojamekanismi ympäröivien olosuhteiden varalle, taimet ovat taipuisia samaan tapaan kuten vauvojen luut ovat joustavia. Vanhempana puiden sisäänpäin kasvava solukko, sekä aikuisten luiden sidekudos on kehittynyt niin vahvaksi, että vahvimmillaan luut ovat kestävämpiä kuin betoni, eikä aikuista puuta ole kovinkaan helppoa kaataa.

Vanhetessaan molemmat alkavat haurastua. Hyvin vanhojen ihmisten luut voivat olla niin hauraita, että jo pelkkä maahan kaatuminen voi murtaa ne. Puut alkavat lahota vanhetessaan ja voivat tällöin kaatua maahan jo pienemmässäkin tuulenpuuskassa.

katjaaikioniemi.wordpress.com

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

 

 

 

Sali 2

 

RITVA MÄÄTTÄNEN-VALKAMA – Jälkikuvia luonnosta

Materian tasolla olemme luonnon kanssa yhtä. Kun maalaan, muovailen siveltimellä ainetta, jonka alkupiste on luonnossa, samoin pellavakankaisen maalauspohjan, joka on pingotettu kiilapuille, tai käsin tehdyn akvarellipaperin.

En jäljittele luontoa, mutta tavalla tai toisella kaikki on liikkeessä, joka lopulta aina palautuu luontoon. Vaikka kyse on materiasta, taideteokset eivät ole esineitä.

Ajattelen, että maalaukseni on ihmisen jälki kankaalla. Se on ajattelua, kuuntelua, aistimista, jälkiä ja jälkikuvia, jotka ovat aina yhteydessä luontoon.

Näyttelyni koostuu öljyvärimaalauksista ja akvarelleista.

 

www.ritvamaa.fi