Puheenjohtajan blogi

Vartti puheenjohtajalta

Anitta Ruotsalainen, HTS pj.

Puheenjohtaja blogissani, Vartti puheenjohtajalta, on kirjoituksia yhdistyksemme ajankohtaisista asioista ja pohdintaa eri asioiden tiimoilta. Ajatus tästä blogista oli minun ja mietin pitkään onko se tarkoituksellista. Väärinymmärrys on aina läsnä, kun ei pääse keskustelemaan kasvokkain. Siksi ajatukseni on tuoda esille tärkeitä teemoja, joiden parissa työskentelen ja tuoda näkyväksi puheenjohtajan toimen haasteellisetkin asiat. Blogi on tarkoitettu jäsenille. Haluan jakaa teille ajatuksiani, koska yhdistys on yhteinen.

Tuumasta toimeen

Viime vuonna aloittaessani Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtajana en osannut arvata, että ison yhdistyksen puheenjohtajuus on puolipäivätyötä. Olen rohkea ja se on ollut se suunta ja päätös, johon olen perustanut monia asioihin liittyviä pohdintoja. Uskon, että luottamustehtävä on oman osuuden kantamista yhteisestä vastuusta. Tiedän, että osaan sen, mitä tällä hetkellä teen ja minulla on aikaa siihen.

Helsingin Taiteilijaseurassa tapahtuu parastaikaa paljon uutta ja hyvää. Se on tervetullutta pitkän taloudellisen kurimuksen jälkeen. Tarttuminen uusiin ratkaisuihin talous- ja hallintouudistuksissa on ollut väistämätöntä. Kun pitkäaikainen sihteeri siirtyi muualle, se loi mahdollisuuden kirjanpidon ulkoistamiseen. Sen jälkeen oli vuoro pohtia toimivampaa organisaatiota. Henkilökunta kaipasi esimiestä ja johtamista. Minä en voinut olla sitä puheenjohtajuuden takia. Onnistunut rekrytointi uuden järjestösihteerin kohdalla toi mukanaan ison määrän muita uudistustarpeita. Oli yllätys huomata epätasa-arvo henkilökunnan palkoissa. Alkoi useita kuukausia kestävä pohdinta työnantajaliittoon liittymisestä ja sieltä tulevan lakimiesavun käyttämisestä. Samaan aikaan hallitus teki töitä sääntöjemme viereen laadittavan ohjesäännön kanssa. Siinä määritellään toimipisteiden ja hallituksen työt ja vastuut. Työkalu, jota tarvittiin kipeästi yhdistyksen käyttöön. Vuosia sitten yhdistyksessämme on ollut toiminnanjohtaja, jonka tehtäviin kuului olla esimies työntekijöille ja raportoida niin talous- kuin toimipistetilanteet hallitukselle. Aiemmat hallitukset ovat tehneet säästösyistä erilaisia ratkaisuja, mutta harmillisesti on tullut esille, että ratkaisut eivät ole olleet pitkäkestoisia. Palkkakulut eivät suinkaan vähentyneet toiminnanjohtajan lähtemisellä, vaan ne lisääntyivät. Seurauksena oli kontrolloimaton tunti- ja muiden työntekijöiden käyttö. Palkkakulut nostavat luonnollisesti palkansivukuluja ja näin kustannukset kertautuvat. Vuosia kestänyt säästöohjelma alkaa olla tiensä päässä. Toteutuneet rakenteelliset muutokset viimeisen vuoden aikana ovat tasapainottaneet yhdistyksen talouden. Talouden pitoa on edelleen kehitettävä ja muutoksia on tulevaisuudessa toteutettava lisää. Esimerkiksi minua harmittaa, että me taiteilijat tuodessamme lainaamon kautta hyvää tuloa yhdistykselle emme pääse laskemaan provikkaa.

Olen pohtinut, että gallerian ylläpitäminen ei ole nykymuodossaan kestävällä taloudellisella pohjalla. Liikemaailmassa toimintaa ei olisi mahdollista jatkaa. Onko gallerian ylläpito sitten mahdollista yleishyödyllisessä yhdistyksessä? Kuka määrittää, että näin on toimittava? Osa toimintamme linjausta on, että mahdollistamme näyttelytoimintaa myös sellaisille taiteen esitystavoille, joita ei myydä fyysisesti. Yhdistyksemme ei ole kaupallinen, mutta siihen pätee kuitenkin samat realiteetit kuin yritysmaailmassa. Olemme kirjanpitovelvollisia, meidän ei kuitenkaan tarvitse yleishyödyllisyyden vuoksi tuottaa voittoa, vaan pyrkimys on nollatilanteeseen.

Viikko sitten hallitus pohti seminaarissa yhdessä työntekijöiden ja näyttelytoimikuntien kanssa näyttelytoimintaamme, sen nykytilaa ja mahdollisia uusia tarpeita. Esiin nousi näkökulmia siitä, että galleriamme on jo sinällään brändi ja toisaalta fyysiset seinät eivät määritä nuorempien sukupolvien näyttelytarpeita. Emme voineet keskusteluissamme sivuuttaa aikaa, jossa elämme, jolloin vaatimus galleriavuokrien alentamiseen apurahojen vähetessä on enemmän kuin vaade. Onko aika hankkia edullisemmat näyttelytilat, oli kysymys monen huulilla.

Minulla on ilo työskennellä hyvän hallituksen kanssa. Olen ollut iloinen siitä energiasta ja yhteen hiileen puhaltamisesta, minkä uudet hallitusjäsenet toivat mukanaan. Työn ilo tarttuu ja asioita tapahtuu. Teemme paljon työtä niin talouden linjauksissa kuin toimintamme uusien suuntien linjauksissa. Näiden myötä saamme aikaan myös toimivan organisaation helpottamaan hallitustyöskentelyä, niin että pystymme ajamaan jäsentemme etua yhä enenevissä määrin. Työskentelemme myös uusien tuotantojen ja hankkeiden eteen, jotka ovat selvästi tulossa neljänneksi peruspilariksi kolmen perustoimintamme; näyttely, koulu- ja kurssikeskus, lainaamo lisäksi.

Uusien hankkeiden, kuten Helsinki-hanke, halutaan tuovan yhdistykseemme uudenlaisia työpaikkoja ja työllistävän jäsentaiteilijoitamme. Perinteisestä taiteilijoiden yhdistyksestä on kasvanut vuosikymmenien aikana iso yhdistys, jossa tapahtuu osaavien hallitusjäsenten avustuksella selvää päivittämistä ja yhdistystoiminnan nostamista uusille tasoille. Näen, että asenteet muuttuvat, työntekijäkeskeisyys yhdistyksen toiminnassa saa rinnalleen jäsenten vastuuta ja työnkuvat vahvistuvat taiteilijavetoisina ammattiosaamisina. Tällä hetkellä yhdistyksen voima tulisi olla sen ymmärtämistä ja yhdistämistä. HTSCafe on tästä hyvä esimerkki. PopUp ajatusta hyödyntävä tapahtuma jäsenilleen on merkittävä tapa saada tietoa jäsentarpeista ja jakaa yhteisiä ajatuksia. Tarkoitus on luoda taiteilijaseurasta arvokas alusta ja näköalapaikka, jossa jäsen saa tukea, näkee vahvuutensa ja saa olla paikassa, jossa häntä tarvitaan. Taiteilijaseuramme on ennen kaikkea yhteisö, joka kunnioittaa jäsentensä erilaisuutta.

Anitta